Jaswal, Balli Kaur: Shergillin sisarusten odottamattomat seikkailut

Balli Kaur Jaswal: Shergillin sisarusten odottamattomat seikkailut
The Unlikely Adventures of Shergill Sisters, 2019
Suom. Inka Parpola
Sitruuna Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 12.4.2024

Kuvaus:

Lämpimän humoristinen ja tunteellinen sukupolvitarina sisaruudesta, surusta joka yhdistää ja salaisuuksista jotka etäännyttävät.
Englannissa syntyneet punjabilaiset sisarukset Rajni, Jezmeen ja Shirina eivät varsinaisesti koskaan ole tunteneet sitä kuuluisaa sisarusten välistä rakkautta toisiaan kohtaan. Rajni, rehtori, on järjestelmällisyyden perikuva. Jezmeen, näyttelijä, pelkää ettei lyö läpi urallaan. Shirina, ”hyvä” sisar, elää täydellistä elämää varakkaassa avioliitossa.
Äidin viimeinen toive tuo heidät odottamattomasti yhteen ja lähettää vastahakoiset sisarukset pyhiinvaellusmatkalle Intiaan. Heitä ei tunnu yhdistävän mikään muu kuin valonarat salaisuudet. Kun yksi epätodennäköinen seikkailu johtaa toiseen, ei kestä kauaakaan kun sisarukset alkavat ymmärtää, että he saattavat tarvita toisiaan nyt enemmän kuin koskaan.


Kommentti:
Mukava tarina, jonka alkuun pääseminen kesti vähän turhan kauan.
- Toisaalta taidan olla nykyään kovin kärsimätön lukija.

(368 sivua.)


Kesken jäi: Katja Mäki: Itki toisenkin.
Odotin tätä kirjaa kovasti, koska pidin aiemmasta kirjasta kovin. Nyt en ollut varmaan oikeassa mielentilassa tätä, etenkin kun ärsyynnyin ennen 12:tta sivua "alkaa lukemaan" -toistosta. Sinnittelin vielä n. sivulle 80, mutta sitten noita alkaa tekemään-juttuja alkoi taas tulemaan ja mulla meni hermo.

Aihe sinänsä olisi ollut kiinnostava, mutta henkilöt eivät oikein alkaneet elää. Tai kirjoitustyyli oli liian kuvaileva ja verkkainen tämänhetkiselle meikäläiselle.

Viitala, Kaisa: Klaanin vieraana

Kaisa Viitala: Klaanin vieraana
Karisto (Otava), 2024
Nummien kutsu-sarjan 1. osa
Luin ~ 3.4.2024

Kuvaus:

Koukuttavaa historiallista viihdettä 1700-luvun Skotlannista. Lumoava Nummien kutsu -sarja alkaa.
Kun arvostetun lontoolaisperheen tytär Agnes kohtaa tanssiaisissa ylämaalaispäällikkö Fingal MacTorrianin, hän päättää, että tapaaminen saa jäädä viimeiseksi. Agnesin on vaikea ymmärtää, mitä muut röyhkeässä vuoriston villissä näkevät – mieshän on jakobiittikapinallisia eli maanpetturi! Sitä paitsi Agnes on raajarikko, joten tuskin kukaan mies hänestä kiinnostuukaan.
Kohtalokkaan valheen vuoksi Agnes päätyy kuitenkin viettämään talvea Fingalin suvun linnassa, kaukana kotoa, ja huomaa olevansa keskellä mutkikasta valtataistelua klaanin herruudesta.

Kommentti:

Herkullista!
Tunnustan, että jännitti aloittaa tämä kirja, sillä ennakkoon kovin hehkutetut kirjat jäävät joskus hieman pettymyksiksi.
No, tämä tarina ei jättänyt kylmäksi, vaan oli todellakin lämmittävä lukukokemus.
Mitkä herkulliset henkilöhahmot, herkullinen juoni ja niin herkullisesti kirjoitettu.
Rrakastan kirjoja, joiden henkilöt ovat hengissä ja joista kirjoittaja selvästi pitää.
Täydellinen historiallinen romaani, jossa riitti ovelia juonenkäänteitä, rakkautta, romantiikkaa, vaarallisia tilanteita, myös kielellä (kielillä) ja murteella leikittelyä. Millie!
Varmin merkki hyvästä tarinasta on se, kun samaan aikaan haluaa ahmimalla kiirehtiä eteenpäin, mutta kuitenkin tekisi mieli vitkutella lukemista, että saisi viipyä tarinan parissa mahdollisimman pitkään.
Kyllä, tykkäsin!
Voi itku, että seuraavaa osaa pitää nyt odotella ensi vuoteen!
Todella poikkeuksellisesti ostin tämän kirjan itselleni, kun en malttanut kirjaston jonoa odottaa. Ehkäpä joskus saan tähän vielä signeerauksenkin :).

(460 sivua.)

Raunio, Katja: Viime ajat

Katja Raunio: Viime ajat
Kustannusosakeyhtiö Teos Oy, 2023
Luin ~ 29.3.2023

Kuvaus:

Nainen työskentelee asiakaspalvelijana erään museon kesänäyttelyssä. On pakko. Kun muut ympärillä pohtivat urakehitystä ja asuntomarkkinatilannetta, hän asuu rapistuvassa kimppakämpässä ja laskee, mistä rahat vuokraan ja ruokaan. Elämä on johtanut umpikujaan.
Asiakaspalvelijan tehtäviin kuuluu myös seurankipeiden miesten kohtaaminen, eikä kadullakaan saa kulkea rauhassa. Sentään yksi mahdollinen valopilkku naisen elämään mahtuu: sateisena iltana ulkotakkinsa lainaava nuori mies. Hänestä on vaan aika vaikea ottaa selkoa, vaikka hän onkin erittäin sanavalmis.
Vaihtelevasäinen kesä tuo päähenkilön ikkunan alle vielä ahdistelijankin. Ja tietenkin epäilys viriää – onko kaikki sittenkin omaa syytä?
Sanomalehdestä ohitetaan ulkomaan uutiset. Ja kuitenkin kaikkien mielessä pyörii kysymys, miten kenenkin pitäisi turvata selustansa näinä aikoina.
Viime ajat on piinallinen romaani arjen vallankäytöstä. Katja Raunion sinutteleva kerronta iskee päin kasvoja näyttäen maailman, joka on samanaikaisesti sadun kaltainen ja kivuliaan tosi.


Kommentti:

Tarina alkoi mielenkiintoisesti, sillä kiva ja omintakeinen kirjoitustyyli veti mukaansa. Kiinnostava aihe. Monimerkityksellinen loppu, joka jätti lukijan vähän leijumaan.

(117 sivua.)

Moyes, Jojo: Riikinkukon paratiisi

Jojo Moyes: Riikinkukon paratiisi
The Peacock Emporium, 2004
Suom. Riina Vuokko
Gummerus Kustannus Oy, 2024
Luin ~ 23.3.2024

Kuvaus:

Athene Forster oli säkenöivä 60-luvun nuori: kaunis, hemmoteltu ja holtiton. Vanhemmat huokaisivat helpotuksesta, kun Athene asteli avioliiton satamaan, mutta pian juorut alkoivat taas levitä. Vuosikymmeniä myöhemmin Suzanna Peacock yrittää päästä sinuiksi äitinsä maineen kanssa. Perustettuaan Riikinkukon paratiisi -nimisen kahvilapuodin hän saa ystäviä ja kohtaa komean Alejandron. Äidin haamu kuitenkin häilyy Suzannan onnen yllä.

Kommentti:

Niin paljon kuin olenkin tykännyt Jojo Moyesin kirjoista, tähän tarinaan en oikein lopultakaan päässyt sisälle. Toki luin kirjaa lyhyissä pätkissä, mutta missään vaiheessa tarina ei imaissut mukaansa. Jotenkin kovin sekava tämä oli, jonkinlainen tiivistäminen ja karsiminen olisi mielestäni tehnyt tarinalle hyvää.
Tämähän onkin Moyesin varhaista tuotantoa, vaikka vasta nyt suomennettu.

(511 sivua.)

Saarela, Sara: Mun on pakko

Sara Saarela: Mun on pakko
Aikamedia Oy (Otava), 2011
Luin ~ 12.3.2024

Kuvaus:

Kukaan ei tiedä. Liisi on varma siitä, kunnes hänen paras kaverinsa Sussu saa selville hänen salaisuutensa ja uhkaa paljastaa sen.
Liisi arvaa, etteivät hänen pastori-isänsä ja sairaanhoitaja-äitinsä, eivät edes ystävät seurakunnassa, voi ymmärtää, ettei hänellä ole mitään ongelmaa: hän vain haluaa näyttää hyvältä! Ja silloin on pakko olla syömättä, pakko polttaa rasvaa... Pakko, kunnes tilanne riistäytyy käsistä. Sara Saarela käsittelee esikoisromaanissaan ajankohtaista aihetta, nuoren syömishäiriötä.

Kommentti:

Nuortenkirja.

(152 sivua.)

Kähkönen, Sirpa: 36 uurnaa - Väärässä olemisen historia

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa - Väärässä olemisen historia
Siltala (Otava), 2023
Luin ~ 8.3.2023

Kuvaus:

Kirjailija Sirpa Kähkösen äiti Riitta (s. 1941) kuoli maaliskuussa 2022 pitkään sairastettuaan. Eläessään hänen oli vaikea ottaa rakkautta vastaan. ”En sure kuolemaasi, suren elämääsi”, Sirpa Kähkönen kirjoittaa tietäen hyvin, että äiti ei pitäisi lauseesta ja toteaisi sen kuultuaan yksikantaan: ”Teeskentelet.”
Riitta oli atleettinen, kaunis ja lahjakas. Kuusitoistavuotiaana koettu liikenneonnettomuus muutti hänen elämänkulkunsa totaalisesti. Kirjassaan Kähkönen kuvaa 1950-luvun tytön elämää ja onnettomuuden jälkeistä dramaattista murrosta Riitta-äitinsä päiväkirjojen kautta.
36 uurnaa kertoo tanssilavoista, murtuneesta mielestä, liehuvista helmoista, 60-luvun äidistä, amfetamiinia sisältäneistä Mirapront-laihdutuspillereistä, ahdistuksesta, vihasta ja psykoosin hetkistä.
36 uurnaa on vuoden 2023 Finlandia-voittaja sekä Runeberg-palkintoehdokas 2024

Kommentti:

Tämä kirja sopi vallan mainiosti lopetettavaksi kansainvälisenä naistenpäivänä, 8.3.
Tätä kirjaa on vaikea analysoida nyt heti.
Tämä on kirja, jolle olisi pitänyt olla enemmän aikaa, mutta kirjaston laina-aika vilkutti punaista.

Pari otosta:
Mitä kaikkea sukujen ja perheiden sisällä kerrotaan ja koetaan. Monet asiat (traumat etenkin) periytyvät suvuissa.
Niitä olisi varmaan hyvä välillä avata ja miettiä, voisiko joistakin perinnöistä pystyä jopa luopumaan.
Ne siis pitäisi myös tunnistaa.

Tämä oli yhden perheen ja suvun tarina, mutta ajattelen, että suomalaisten tuon ajan hyvinkin yleinen perintö. Kokonaiset sukupolvet olivat osalisina 1900-luvun sotiin ja niiden välisiin ja jälkeisiin tapahtumiin. Tuskinpa monikaan (suku, perhe, henkilö) jäi saamatta erilaisia osumia niistä.

Onnettomuuden aiheuttaman aivovamman vaikutusta ihmisen elämään joudun pohtimaan vähän liiankin läheltä. Se on kipeä asia, koska sen vaikutuksia tai paranemista ei voi samalla tavalla arvioida kuin vaikkapa luunmurtuman. Ja se vaikuttaa ihmisen (ihmisten) elämään silloinkin, kun toipuminen sujuu hyvin.


(267 sivua)

Jäi kesken: Katja Kettu: Kätilö

Härkönen, Anna-Leena: Kissapsykoosi

Anna-Leena Härkönen: Kissapsykoosi
Otava, 2024
Luin ~ 25.2.2024

Kuvaus:

Anna-Leena Härkönen kirjoittaa sumeilematta kaikesta, mistä hän on ärtynyt, huvittunut tai huolestunut.
Miksi äidit istuvat aina syytettyjen penkillä? Miksi ravintola tarjoaa friteerattua jäkälää tai punajuuripölyä, niin että kotona on voideltava nälkään meetvurstileipä?
Onko virkistyspäivänä virkistyttävä juuri työnantajan määräämällä tavalla, kuten vetämällä laivalla kännit, heräämällä väärissä hyteissä ja sotkemalla kaikkien asiat?
Vanhemmat ikäluokat ovat nuorten mielestä emotionaalisesti epäkypsiä, mutta miten kermassa haudutettujen all inclusive -koteihin tottuneiden nuorten puheisiin voi suhtautua kypsästi?
Kissapsykoosiin on koottu 25 jäljittelemättömän tarkkanäköistä kolumnia.

Kommentti:

Tykkään aina vaan Anna-Leena Härkösen kirjoitustyylistä.
Kirja tarttui mukaan kirjaston pikalaina- eli VIPPI-hyllystä.

(93 sivua.)