keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Lähde, Kalle: Loppuluisu

Kalle Lähde: Loppuluisu

Otava, 2018

Luin ~ 17.1.2018



Kuvaus:

Viekö viina Joonatanin vai onko pohjalta mahdollista nousta?
Karmeanhauskan Happotestin odotettu jatko-osa on täällä!
Joonatanilla menee huonosti. Vaimo on jättänyt, ja asunnon myymisestä saadut rahat palavat nyt hyvää vauhtia viinaan. Kuluttava elämä alkaa vaatia veronsa, mutta Joonatan itse näkee tilanteensa toisin: hän on kokenut kovia mutta nousee vielä, ja eräs nuori nainenkin tuntuu pörräävän hänen ympärillään.
Uuden lähiökodin naapurissa asuu surkea juoppo, jota Joonatan jalona miehenä auttelee - kunnes naapuri ottaa ja kuolee. Odottaako naapurin synkkä kohtalo Joonataniakin, vai onko hänestä ottamaan itseään niskasta kiinni?


Kommentti:
En enää kovin hyvin muistanut Happotestin juonta, mutta kyllä tämä sitä samaa inhorealistista kuvasta oli. Sain itseni kiinni ääneen nauramisesta ja se tuntui kyllä vähän karmivalta, koska aiheessa ei sinänsä ole yhtään mitään hilpeää. Hyvä kirja.

tiistai 16. tammikuuta 2018

Heikkilä, Elina & Nurmi, Maarit: Minä voin mennä!

Elina Heikkilä & Maarit Nurmi: Minä voin mennä!
- Ambomaan ensimmäinen lääkäri Selma Rainio 1873 - 1939

Suomen Lähetysseura, 2015

Luin ~ 15.1.2018



Kuvaus:
Minä voin mennä! -kirja valottaa Selma Rainion elämää uudella tavalla ja kuvaa hänen ainutlaatuista työtään Ambomaalla.
Selma Rainiolla oli suuri haave: hän halusi lääkäriksi. Ajatus oli rohkea, kun Suomessa oli valmistunut vasta yksi naislääkäri ja Selma itse oli käynyt pelkän tyttökoulun.
Vuonna 1908 Selma valmistui lääketieteen lisensiaatiksi viidentenätoista naisena Suomessa. Toive tehdä työtä Suomen kansan hyväksi oli opiskeluaikana muuttunut kutsumukseksi työskennellä lähetyskentällä.
Kun Rainio aloitti lääkärintyönsä vuonna 1908 keskellä nälänhätää, häneltä puuttuivat niin lääkärinvälineet, hoitajat kuin sairaalakin. Jotain sentään oli lähes rajattomasti: potilaita tuli heti ensimmäisenä päivänä yli neljäkymmentä.

Kommenttini:

Kirja sisälsi paljon otteita Selma Rainion kirjeenvaihdosta perheelleen Suomeen.
Olipa mielenkiintoista sukeltaa 1900-luvun alun maailmaan, aikaan, jolloin Suomi kuului vielä Venäjään eikä esim. naisten opiskeleminen yleensäkään ollut itsestäänselvyys. Lääkäriksi opiskeleminen sitten vielä vähemmän. Monenlaisia esteitäkin Selman tielle osui, ja opiskelu kesti todella vuosikausia. Sitten siirtyminen Afrikkaan sen ajan työoloihin. Kaikki piti käytännössä aloittaa alusta ja hyvin vähäisin varustein. Aluksi suorastaan ilman varusteita ja jopa lääkkeitä - niiden rahtaaminen Suomesta kesti kuukausitolkulla. Kirja oli kuivahkosti kirjoitettu, mutta kyllä aihe ihan mielenkiintoinen oli.

perjantai 5. tammikuuta 2018

Behm, Jukka: Pehmolelutyttö

jukka behm: pehmolelutyttö

WSOY, 2017

Luin ~ 5.1.2018



Kuvaus:

Emilialla on salaisuus, jonka hän kertoo vain pehmoleluilleen. Hän myy aikaansa miehille - tuntemattomille aikuisille miehille, jotka ihailevat hänen kuviaan netissä. Rahanteko tuntuu ällistyttävän helpolta.

Pehmolelutytön silmin raikkaan analyysin kohteeksi joutuvat niin oma perhe kuin kaveritkin, koko nykyhetki, jossa aikuiset koettavat olla nuoria ja nuoret aikuisia. Pikkuhiljaa Emilia sukeltaa yhä syvemmälle peliin, jossa kuvittelee olevansa vallankäyttäjä, kunnes on kadota itseltään.

Jukka Behmin Pehmolelutyttö voitti WSOY:n Tuhat ja yksi tarinaa -kirjoituskilpailun. Raati kuvaili käsikirjoitusta näin: "Kilpailun voittajateos on teksti, joka on pohdituttavaa, rouheaa nykykirjallisuutta. Se uskaltaa väittää, uskaltaa olla törkeä, uskaltaa ottaa kulman, joka ei välttämättä ole myötämielinen lukijaa kohtaan. Lukijana tekee mieli vuoroin ravistella, vuoroin halata kirjaa ja sen nuorta kertojaa."


Kommentti:

Varsin mielenkiintoinen kirja. En ollut ihan varma, haluanko lukea tämän, koska pelkäsin, että on karmivaa luettavaa. Mutta ilman karmeuksia tämä kyllä puhutteli. Äitinä joutui myös vähän katsomaan peiliin, miten (nyky)aikuiset voivatkaan olla niin pihalla omasta elämästään ja perheestään?
Mitä siellä netissä tapahtuukaan.. Mitä me itse kukin sieltä haemme - ja löydämme vaikkemme hakisikaan. En silti ole ihan varma, haluanko oman 14-vuotiaan tyttäreni vielä lukevan tätä. Ehkä asioista kannattaa vielä vain jutella enemmän.
Mielenkiintoinen kertojaratkaisu, joka toimi kyllä hyvin. Lisäksi kirja oli siitä hyvä, ettei se vain esitellyt nuoren muista irtonaista elämää, joka laittaa aina ihmettelemään, missä ne aikuiset oikein ovat. Tässä tosiaan kyllä kerrottiin myös, miksi aikuiset (vanhemmat) eivät mitään huomanneet. Suosittelen.

Laitoin tuohon tunnisteeksi myös 'nuoret aikuiset, vaikka kai siinä voisi olla myös nuortenkirja?

Vielä kommentti: Hyvin alkanut lukuvuosi. 5.1. luettuna jo kolme hyvää kirjaa!:)

Mayle, Peter: Mainio vuosi

Peter Mayle: Mainio vuosi

A Good Year, 2004

suom. Jukka Saarikivi

WSOY, 2005

Luin ~ 4.1.2018




Kuvaus:

Rentoa huumoria ja jännitystä Etelä-Ranskan aurinkoisissa maisemissa
Max Skinnerin tulevaisuudenhaaveet Lontoon bisnesmaailmassa romahtavat, kun hän menettää tärkeimmän asiakkaansa esimiehensä juonittelun tähden. Onneksi Maxin setävainaja on jättänyt hänelle perinnöksi viinitilan Etelä-Ranskassa.
Provencen ihana ilmasto ja herkullinen ruoka lumoavat Maxin. Vielä suuremman vaikutuksen häneen tekevät pesänhoitajana toimiva tyylikäs juristi Nathalie ja bistron häkellyttävä emäntä Fanny. Viinitilaansa Max tuskin muistaakaan kaikessa tohinassa – kunnes ilmenee, että viinin laadussa on ongelmia. Silti tilanhoitaja Roussel on innokkaasti puuhaamassa tarhoja omakseen. Kun paikalle kaiken kukkuraksi tupsahtaa nuori amerikkalaisnainen, jolla on oikeuksia perintöön, Maxilla on täysi työ puolustaa asemiaan. Hän alkaa ystävineen selvittää, mitä hämärää kaiken takana oikein piilee.


Kommentti:

Rentoa ja mukavaa matkalukemista, etenkin kun tapahtumat alkavat Lontoosta. Juuri viimeksi Jojo Moyesin kirjan lukeneena tämä oli ehkä hienoinen pettymys. En ole Peter Moylea muistaaksei aiemmin lukenut. Kirja oli tavallaan kevytversio Moyesista. Siis aika lailla simppelimpi juoni, ja hassua kyllä melko samantyyppisissä tapahtumapaikoissa.

maanantai 1. tammikuuta 2018

Moyes, Jojo: Ne, jotka ymmärtävät kauneutta

Jojo Moyes: Ne, jotka ymmärtävät kauneutta

The Girl You Left Behind, 2012

Suom. Heli Naski

Gummerus, 2017

Luin ~ 1.1.2018



Kuvaus:
Ranskalainen taiteilija Edouard Lefevre komennetaan taistelemaan rintamalle ensimmäisessä maailmansodassa. Kun kotikylä joutuu saksalaisten käsiin, Edouardin nuori vaimo Sophie määrätään laittamaan ruokaa saksalaisille upseereille, jotka tulevat hänen perheensä hotellille aina iltaisin. Edouardin Sophiesta maalaama muotokuva kiinnittää uuden komendantin huomion, ja hänessä herää vaarallinen pakkomielle, joka ajaa lopulta Sophien tekemään raastavan valinnan.
Miltei sata vuotta myöhemmin Sophien muotokuva riippuu Liv Halstonin kodin seinällä Lontoossa. Taulu on lahja hänen aviomieheltään, joka kuoli neljä vuotta sitten. Sattumalta maalauksen todellinen arvo ja dramaattinen tarina paljastuvat Liville, ja nuoren lesken elämä mullistuu uudelleen.
”Kuten menestysromaanissaan Kerro minulle jotain hyvää, Moyes saa lukijansa pohtimaan moraalisesti vaikeaa kysymystä tuoreella tavalla… Ne, jotka ymmärtävät kauneutta on vahva, provosoiva ja nautinnollinen romaani.” – The Washington Post


Kommentti:
Vuosi alkoi kyllä todella hyvän kirjan parissa. Taas kerran Jojo Moyes yllättää taidollaan yhdistää kevyehköä nykypäivää todella kovaan historialliseen kannanottoon. Tai sellainen on fiilis itselläni nyt, kun olen juuri lukenut tarinan loppuun. Onneksi on ollut lomaa ja aikaa lukea tämä kirja.

torstai 28. joulukuuta 2017

Heikkinen, Antti: Mummo

Antti Heikkinen: Mummo

WSOY, 2017

Luin ~ 28.12.2017



Kuvaus:
Kunnianosoitus suomalaiselle naiselle
"1920-luku ei ollut mummolleni iloinen ja jazzaava eheytymisen vuosikymmen, eivätkä olleet tulevatkaan vuosikymmenet sellaisia, jollaisina niistä on opittu jälkikäteen puhumaan. Minun mummoni eli lapsuuttaan köyhässä ja kommunistisessa korpipitäjässä. Tavallinen maalaisnainen, historiaa kirjoittamaton ja lukematon, mutta sitä vahingossa tehnyt ja todistanut."
Antti Heikkisen romaani Mummo on kertomus naisesta, joka pelkäsi Jumalaa, vihasi kommunisteja, vältteli rakas-sanaa kaikissa sen muodoissa ja piti yhtenä elämänsä suurimmista kohokohdista vuodenvaihdetta, jona Ragni Malmstén esitti hänen edessään elämää ja riepumattoa toisiinsa vertaavan laulun.
Kirja on kunnianosoitus suomalaiselle naiselle, suomalaiselle mummolle, toisenlaiselle Suomen historialle ja saatanallisen pahalle suomalaiselle luonteelle, jota kliseisesti sisuksi kutsutaan.


Kommentti
Mulla on kyllä joku hahmotushäiriö näiden kirjojejn suhteen, joissa kertojaa vaihdetaan koko ajan.
En ollut kirjan alussa tarpeeksi skarppina, joten tipuin jossain kohdassa kärryiltä. Kirja kertoi saman suvun naisista, mutta menin jossain kohdassa sekaisin Maijasta ja Marja-Liisasta. En jaksanut selata kirjan alkua uudestaan, vaikka huomasinkin sekaannuksen, joten tämä tietysti vaikutti kirjan lopun tapahtumien avatessa tiettyjä salaisuuksia.
Kannatti toki lukea, mutta enemmän olisin saanut irti tästä kirjasta, jos olisin pysynyt päähenkilöistä kartalla. Omaa huolimattomuuttahan se tietysti oli eikä kirjan vika.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Keyes, Marian: Rachelin loma

Marian Keyes: Rachelin loma

Rachel's Holiday, 1997

Suom. Liisa Laaksonen

Tammi, 2002

Luin ~ 6.12.2017



Kuvaus:
Rachel Walshilla on hauskaa - ja molemmat jalat tukevasti ilmassa.
Hän asuu New Yorkissa ja viettää ainakin omasta mielestään hohdokasta elämää. Työasioiden kanssa on niin ja näin eikä rahatilannekaan ole hääppöinen, mutta juhlimiseen ja muotihuumeisiin vippiä aina löytyy.
Yllättäen Rachelin vauhdin pysäyttää yliannos ja sairaalakäynti. Silloin huolestunut perhe vaatii tytärtä palaamaan kotiin Irlantiin. Ja kyllähän se Rachelille sopii. Kuuluisa vieroitusklinikka tarjoaa viihtyisät puitteet, porealtaat, mutakylvyt, kuntosalit - ja runsaasti rokkistaroja!
Terapiassa Rachelille kuitenkin vähitellen valkenee, että hänellä on tosiaan paha ja pelottavakin ongelma. Miten käy rakkauden? Voivatko läheiset ikinä antaa anteeksi? Rachelin tarinaa sävyttävät Marian Keyesille ominainen huumori ja lämpö, irlantilainen bestselleristi tarttuu vaikeampaankin aiheeseen armollisella kepeydellä.
Marian Keyes (s.1963) on irlantilainen chick litin kuningatar. Hän kirjoittaa elämänmakuisia romaaneja, joissa kerrotaan humoristisesti ja koskettavasti siitä, millaista on olla nainen.
"Kepeää kesälukemista, jonka vitsikäs kerronta saa hymyn huulille..."


Kommentti:
No olihan melkoinen kontrasti edellisiin lukemiini kirjoihin. Olen usein miettinyt, miten suuri vaikutus lukukokemukseen voikaan olla mielentilan ja muiden ympäristötekijöiden lisäksi sillä, mitä on viimeksi lukenut.
Meinasin aluksi ja aika pitkäänkin kerrassaan ärsyyntyä päähenkilöön, hänen pinnallisuuteensa ja elämänsä tyhjänpäiväisyyteen. Pisti oikein vihaksi, miten länsimaalaisilla naisilla on kaikki mahdollisuudet kouluttautua, työllistyä ja olla kunnon kansalaisia, kun kukaan ei raiskaa, hyväksikäytä tai muutenkaan alista oman tahtonsa alle.
Mitä tuhlausta onkaan silloin käyttää vuosikausia aikansa ja rahansa huumeisiin, bailaamiseen ja pelkkään krääsään ja turhuuteen.
Mietin kyllä sitäkin, miksi ihmeessä luen tällaista pinnallista humpuukia.
Mutta tarinahan on pintaa vakavampi. Miksi Rachel käyttäytyi niin, mitä hänen pitäisi tilanteestaan ja menneisyydestään ymmärtää, miten tuollaisen sekoiluvaiheen jälkeen voi vielä elämäänsä rakentaa - vai voiko?
Kyllä tämä kirja oli hyvä, koska se tosissaan laittoi miettimään näitä asioita.

tiistai 21. marraskuuta 2017

Wassmo, Herbjörg: Lasi maitoa, kiitos

Herbjörg Wassmo: Lasi maitoa, kiitos

Alkuteos: Et glass melk takk, 2006

Suom. Katriina Huttunen

Otava, 2008

Luin ~ 21.11.2017



Kuvaus:
Viisitoistavuotias Dorte asuu liettualaisessa syrjäkylässä äitinsä ja siskonsa kanssa, ja hänen haaveensa ovat hyvin pieniä. Siksi hänestä tuntuu uskomattomalta, että häntä pyydetään lähtemään salaa Tukholmaan kahvilan tarjoilijaksi. Ja että hän suostuu. Että se on todella hän joka matkaa Audin takapenkillä halki Liettuan.
Todellisuus on karumpi: Dorte kuljetetaan seksiorjaksi Norjaan.
Kirjailija kuvaa yksinäisen ja kielitaidottoman tytön kauhukokemuksia vieraassa maassa ja kulttuurissa ja kysyy, miksi tällaista tapahtuu juuri meillä, vauraissa Pohjoismaissa. Mutta kaiken julmuuden keskellä romaanissa on myös nuoren ihmisen optimismia.


Kommentti:
Voi, kunpa tällaisia kirjoja ei tarvitsisi kirjoittaa.
Voi, kunpa tällaisia tarinoita ei tarvitsisi lukea tietäen, että juuri tällainen voi olla ja onkin totta. Surullinen aihe ja kammottavaa luettavaa.