perjantai 20. lokakuuta 2017

Fredriksson, Marianne: Anna, Hanna ja Johanna

Marianne Fredriksson: Anna, Hanna ja Johanna

Anna, Hannaoch Johanna, 1994

Otava, 1998

Suom. Laura Jänisniemi

Luin ~ 20.10.2017



Kuvaus:

lauantai 14. lokakuuta 2017

Konar, Affinity: Elävien kirja

Affinity Konar: Elävien kirja

Mischling, 2016

Suom. Hanna Tarkka

WSOY, 2017

Luin ~ 14.10.2017



Kuvaus:
Kun 12-vuotiaat kaksossiskot Pearl ja Stasha saapuvat Auschwitziin, he tekevät sopimuksen. Pearlin tehtävä on muistaa menneisyys, Stasha keskittyy tulevaisuuteen.

Tytöt ovat leirillä erityisasemassa. Identtisistä kaksosista kiinnostunut tohtori Mengele varmistaa heidän henkiinjäämisensä, mutta alistaa heidät epäinhimillisiin kokeisiin, tavoitteenaan murtaa kaksosten välinen lojaalius.
Eräänä päivänä Pearl katoaa. Kun venäläiset vapauttavat leirin pari kuukautta myöhemmin, Stasha lähtee epätoivoiselle matkalle sodan raunioittaman maan halki. Hän on päättänyt löytää siskonsa ja kostaa Mengelelle.

Matkan päätepisteessä häntä odottaa arvaamaton tulevaisuus sekä menneisyys, jonka hän luuli jo kadottaneensa.


Kommentti:
Olipa vaikea kirja. Aluksi ajattelin, etten halua lukea koko kirjaa, koska keskitysleirikirjoissa on tietenkin aina paljon raakuutta ja kärsimystä. Mutta tämä kirja ei ollut vaikea sen takia.
Olen jotenkin hämmentynyt, kun en tiedä, oliko kirja aika huono - vai enkä vain ymmärtänyt sen hienoutta.
Tämä kirja ei millään saanut minua mukaansa. Lukeminen oli väsyttävää, kun kahlasin sivu sivulta eteenpäin, odottaen kai, että se alkaisi jossain kohdassa, edes lopussa jotenkin muotoutua tarinaksi.
Mutta loppu oli yhtä hämmentävän epäkoskettava, kai myös epäuskottava. En saanut tästä oikeastaan mitään muuta kuin hämmentyneen olon.

torstai 5. lokakuuta 2017

Utrio, Kaari: Hupsu rakkaus

Kaari Utrio: Hupsu rakkaus

Amanita, 2017

Luin ~ 5.10.2017



Kuvaus:
Kylmänä maaliskuun päivänä vuonna 1832 nuori merikapteenin leski Hedda Becke saapuu raskaan matkan jälkeen Helsinkiin. Tarkoitus on asettua serkku Nora Wernerin seuraneidiksi varakkaan sedän perheeseen. Jännittävää kaupunkielämää, säkenöiviä seurapiirejä. Niistä vaatimaton kotiopettajatar voi vain unelmoida.
Mutta perillä odottaa katastrofi. Sen yksi syy on jykevä tykistön kapteeni, kovaluontoinen mies ja ankara velkoja Harry Lindmarck. Velat muuttuvat saataviksi, kun Kaukasian sodan veteraani kohtaa elämänsä hurmaavimman naisen. Herrasmies ei jätä kaunotarta pulaan.
Alkaa arvaamaton matka Kymenlaakson kartanoihin. Koskien ja sahojen pauhussa paljastuvat vanhat synnit ja syttyvät uudet rakkaudet. Hedda Becken neuvokkuutta tarvitaan. Vielä kovemmalla koetuksella on leskirouvan syvästi rakastunut sydän.
Kaari Utrion epookkiromaanissa lukija saa nauttia romantiikasta ja huumorista suuriruhtinaan Suomessa, joka Utrion luotettuun tapaan on taidolla ja lämmöllä kuvattu.


Kommentti:
Yksi pisimmistä "lukusuhteista" minulla on Kaari Utrion kirjojen kanssa. Kaukaisilta ajoilta tulee mieleen vaikkapa Aatelisneito, porvaristyttö. Se ei ehkä ollut ihka ensimmäinen, mutta lähes ensimmäisiä lukemiani Kaari Utrion kirjoja kuitenkin.
Voi, monta tarinaa, monta historiaan sijoittuvaa seikkailua on koettu sen jälkeen.

Kaikkein vaikuttavin on ollut Vaskilintu ja sen jatko-osat (Tuulihaukka ja Yksisarvinen, muistaakseni).
Näistä olen täälläkin raportoinut, ja sen kirjan (ne kirjat) ja lukukokemuksen muistan vieläkin. Osasyynsä ehkä siinäkin, että luimme kirjaa miehen kanssa yhdessä eli hän luki kirjaa minulle ääneen. Vaskilinnusta tulee mieleen kesä, loma, Ahvenanmaa, matka Uppsalaan, Pyhä Olavi jne. Minulla on Kalevalan Vaskilintu-korukin muistona tuosta ajasta!

Osa Kaari Utrion kirjoista on enemmän historiaa, osa enemmän vihdettä. Tämä kirja kuuluu varmaan jälkimmäisiin. En tiedä, johtuiko elämäntilanteesta, eli varsin nopeista käänteistä omalla työrintamalla, mutta lukukokemus jäi hieman etäiseksi. Henkilöitä oli aika paljon ja mulla oli vaikeuksia muistaa, keitä he kaikki oikein olivatkaan.
Samasta syystä kirjan henkilöt jäivät myös hieman vieraiksi, suurta tunnesidettä ei oikein kehenkään syntynyt, vaikka toki sympatiat leski Hedda Becken puolella olivatkin :).
Parissa kohdassa tuntui, että juonta oli vähän oikaistu, mutta toisaalta loppuun oli saatu kyllä mukavasti vähän lisää kiemuroita. Joku pieni yksityiskohta, kuten morsiamen suuteleminen vihkimisen jälkeen, jäi myös hämmentämään. Tämä tapa lienee tullut ameriikoista aika vastikään, vai luulenko vain :).

Tykkäsin, oli oikein kiva palata tutun kirjailijan tekstille - mutta ei tämä kirja suurimmaksi suosikikseni nouse. No, se nyt ei kovin helppoa olisikaan, siellä on juuri nuo Vaskilinnut ja monta muutakin Kaari Utrion kirjaa.
Surullinen uutinen oli Utrion puolison Kai Linnilän kuolema todella pian tämän kirjan julkaisemisen jälkeen. Osanottoni.

lauantai 23. syyskuuta 2017

Havaste, Paula: Lumen armo

Paula Havaste: Lumen armo

Gummerus, 2017

Luin ~ 23.9.2017



Kuvaus:
Lumen armo on 1100-luvulle sijoittuvan rakastetun Vihat-sarjan dramaattinen päätösosa.
Kertte lähti kotoaan, kun oli pakko – tai niin hän itselleen selitti, vaikka kuuma veri se häntä vei vieraan miehen mukaan. Perässä ovat seuranneet vaaralliset huhut siitä, kuinka oma mies Larri sotki kätensä piispan vereen. Pakomatka on ollut pitkä, ja sen aikana Kertenkin kädet ovat likaantuneet vereen. Häntä seuraavat ankarina myös tuulen, maan ja veden vihat.
Nyt Kertte pakenee taas ja yrittää takaisin kodin turvaan. Matkan varrelle ovat jääneet kaksi miestä ja kaksi pientä poikaa. Kerten on otettava selvää, voiko entiseen enää palata, jos on kokenut niin paljon – ja odottaako entinenkään sellaisena kuin toivoisi. Miten Kerten ja Larrin tarina päättyy, löytävätkö he vielä toisensa? Onko olemassa paikkaa, jossa vihat unohtuvat?
”Paula Havasteen kyky kuvata elävästi menneisyyden arkea on kuin taikaa.” – Savon Sanomat


Kommentti:
Minä sitten tykkään tällaisista historiallisista tarinoista. Tarkoitus oli vähän hidastella, jotta lukemista riittäisi pitempään, mutta eihän tätä oikein malttanut käsistään laskea.

Ihan niin dramaattinen tämä ei ollut, kuin ehkä kuvauksen perusteella odotin. Kyllähän sitä draamaakin löytyi, eihän esimerkiksi Kerten kotiinpaluu ollut lainkaan sitä, mitä hän itse kuvitteli.

Tavallaan on harmi, että sarja päättyy, niin hyviä henkilöhahmoja tässä oli mukana. Mutta toisaalta voisi olla kokonaan uuden sarjan aihe palata seuraavan sukupolven elämään. (Ja sitä kautta kurkistaa ehkä myös Kerten vaiheisiin...)

Joku Blogistaniassa kuvasi tätä kirjaa "pitkiksi jäähyväisiksi Kerten tarinalle" ja se pitää kyllä paikkansa. Hassuinta on, että ensimmäinen lukukerta (Tuulen vihat) jäi kesken. Onneksi aloitin kirjan uudestaan, sillä tätä tarinaa en olisi halunnut menettää.

Sarjan aikaisemmat osat ovat siis: Tuulen vihat, Maan vihat ja Veden vihat.

lauantai 16. syyskuuta 2017

Coetzee, J.M.: Jeesuksen lapsuus

J.M. Coetzee: Jeesuksen lapsuus

The Childhood of Jesus, 2013

Suom. Markku Päkkilä

Otava, 2014

Luin ~ 16.9.2017



Kuvaus:
Davíd on eksynyt äidistään matkalla uuteen, tuntemattomaan maahan. Onnekseen hän kohtaa Simónin, joka lupaa pitää hänestä huolta, ja yhdessä he päättävät löytää Davídin äidin.

Miehen ja pojan saapuessa määränpäähänsä heille annetaan uudet nimet ja henkilöllisyydet vanhan elämän pyyhkiytyessä pois. Mutta millaisen elämän vieras maa ja kulttuuri tarjoavat tulokkaille?


Kommentti:
J.M.Coetzee on kirjailija, joka käyttää allegorioita, tarinat ovat kerroksellisia ja pitäisi (kai) ymmärtää asioita rivien välistä. Taidan olla aika yksinkertainen ihminen ja luen kovin juonikeskeisesti kirjoja, koska tämä ei nyt kauheasti avautunut mulle. Tarinana siis ihan jees, mutta mun pitää kyllä lukea jonkun muun tulkinnat, että keksisin mitä vertauskuvallista tässä nyt olikaan.

tiistai 5. syyskuuta 2017

Sahlberg, Asko: Amandan maailmat

Asko Sahlberg: Amandan maailmat

Like Kustannus Oy, 2017



Kuvaus:
Hätkähdyttävä tarina moraalista ja lähimmäisenrakkaudesta.

Amanda on viettänyt suojattua ja rauhaisaa elämää pienessä talossa kaupungin laidalla. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun hänen ja nuoren pakolaispojan tiet kohtaavat. Amanda tahtoo auttaa hädässä olevaa lähimmäistä aavistamatta, että hän sen tehdessään asettaa oman elämänsä vaakalaudalle.

Trillerimäisesti etenevä Amandan maailmat vertautuu Asko Sahlbergin ylistettyyn teokseen Irinan kuolemat. Kertomuksen keskiössä ovat sotaa paenneet ihmiset ja vaikeus ymmärtää meitä kaikkia ympäröivää maailmaa. Lukija kohtaa vakavan haasteen: millainen on meidän moraalimme ja mitkä mahdollisuudet meillä on kohdata vieraasta kulttuurista kasvava väkivalta.

Kommentti:
Kirja olikin jotain ihan muuta kuin odotin. Esittelyn perusteella odotin jotakin sentapaista kuin tarina mukavasta mummosta, joka auttaa maahanmuuttajamiestä saamaan töitä ja syntyy ehkä jonkinlainen ystävyys. No, ei ollut sallainen tarina. Luin ~ 4.9.2017

lauantai 2. syyskuuta 2017

Tervo, Kati: Sukupuu

Kati Tervo: Sukupuu

WSOY, 2014

Luin ~ 2.9.2017



Kuvaus:
Olemme kaikki tallessa puun oksina emmekä katoa mihinkään.

Lapsena Heidi Hukkanen käy vastentahtoisesti sairaan mummunsa luona, joka röhnöttää nojatuolissaan kuin Punahilkka-sadun susi ja rähisee vieraalla kielellä. Aikuisena Heidi matkustaa Saksaan kaivelemaan juuriaan.

Vuonna 1912 koulutyttö Adele Schumacher rakastuu Dresdenissä saksaa opiskelevaan Johannes Hukkaseen ja seuraa miestä Suomeen. Uusi koti ja kotimaa eivät kuitenkaan muistuta Adelen unelmaa: Tampereella odottaa anoppi, jonka mielestä saksalaismorsian olisi saanut jäädä omalle kaalimaalleen. Hukkaset ja Schumacherit kokevat kohtalonsa viime vuosisadan myllerryksien keskellä: yksi joutuu kaasukammioon, toinen muuttaa Amerikkaan ja adoptoi intiaanipojan.

Heidi Hukkanen piirtää sukupuunsa, jonka oksat, jo edesmenneet ihmiset, puhkeavat vielä kerran puhumaan ja kertovat kukin oman väkevän tarinansa.

Kommentti:
Tämä kirja sai taas ajattelemaan sitä, miten viime vuosisadalla (etenkin sen alkupuolella) syntyneet ihmiset joutuivat käymään läpi sodan, monet kaksikin.
Mitä ihmisistä ja ihmisille jäi jäljelle? Perheet hajosivat, suvut katosivat ja monen kohtalo ei koskaan selvinnyt edes lähimmille ihmisille. Nekin, jotka selvisivät, olivat rikkinäisiä ja sodan vammauttamia - fyysisesti ja/tai henkisesti.
Tämä oli hyvä tarina. Ei mässäillyt hirveyksillä, mutta sai ajattelemaan ja ymmärtämäänkin taas ehkä hitusen.