lauantai 23. syyskuuta 2017

Havaste, Paula: Lumen armo

Paula Havaste: Lumen armo

Gummerus, 2017

Luin ~ 23.9.2017



Kuvaus:
Lumen armo on 1100-luvulle sijoittuvan rakastetun Vihat-sarjan dramaattinen päätösosa.
Kertte lähti kotoaan, kun oli pakko – tai niin hän itselleen selitti, vaikka kuuma veri se häntä vei vieraan miehen mukaan. Perässä ovat seuranneet vaaralliset huhut siitä, kuinka oma mies Larri sotki kätensä piispan vereen. Pakomatka on ollut pitkä, ja sen aikana Kertenkin kädet ovat likaantuneet vereen. Häntä seuraavat ankarina myös tuulen, maan ja veden vihat.
Nyt Kertte pakenee taas ja yrittää takaisin kodin turvaan. Matkan varrelle ovat jääneet kaksi miestä ja kaksi pientä poikaa. Kerten on otettava selvää, voiko entiseen enää palata, jos on kokenut niin paljon – ja odottaako entinenkään sellaisena kuin toivoisi. Miten Kerten ja Larrin tarina päättyy, löytävätkö he vielä toisensa? Onko olemassa paikkaa, jossa vihat unohtuvat?
”Paula Havasteen kyky kuvata elävästi menneisyyden arkea on kuin taikaa.” – Savon Sanomat


Kommentti:
Minä sitten tykkään tällaisista historiallisista tarinoista. Tarkoitus oli vähän hidastella, jotta lukemista riittäisi pitempään, mutta eihän tätä oikein malttanut käsistään laskea.

Ihan niin dramaattinen tämä ei ollut, kuin ehkä kuvauksen perusteella odotin. Kyllähän sitä draamaakin löytyi, eihän esimerkiksi Kerten kotiinpaluu ollut lainkaan sitä, mitä hän itse kuvitteli.

Tavallaan on harmi, että sarja päättyy, niin hyviä henkilöhahmoja tässä oli mukana. Mutta toisaalta voisi olla kokonaan uuden sarjan aihe palata seuraavan sukupolven elämään. (Ja sitä kautta kurkistaa ehkä myös Kerten vaiheisiin...)

Joku Blogistaniassa kuvasi tätä kirjaa "pitkiksi jäähyväisiksi Kerten tarinalle" ja se pitää kyllä paikkansa. Hassuinta on, että ensimmäinen lukukerta (Tuulen vihat) jäi kesken. Onneksi aloitin kirjan uudestaan, sillä tätä tarinaa en olisi halunnut menettää.

Sarjan aikaisemmat osat ovat siis: Tuulen vihat, Maan vihat ja Veden vihat.

lauantai 16. syyskuuta 2017

Coetzee, J.M.: Jeesuksen lapsuus

J.M. Coetzee: Jeesuksen lapsuus

The Childhood of Jesus, 2013

Suom. Markku Päkkilä

Otava, 2014

Luin ~ 16.9.2017

Kuva

tiistai 5. syyskuuta 2017

Sahlberg, Asko: Amandan maailmat

Asko Sahlberg: Amandan maailmat

Like Kustannus Oy, 2017



Kuvaus:
Hätkähdyttävä tarina moraalista ja lähimmäisenrakkaudesta.

Amanda on viettänyt suojattua ja rauhaisaa elämää pienessä talossa kaupungin laidalla. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun hänen ja nuoren pakolaispojan tiet kohtaavat. Amanda tahtoo auttaa hädässä olevaa lähimmäistä aavistamatta, että hän sen tehdessään asettaa oman elämänsä vaakalaudalle.

Trillerimäisesti etenevä Amandan maailmat vertautuu Asko Sahlbergin ylistettyyn teokseen Irinan kuolemat. Kertomuksen keskiössä ovat sotaa paenneet ihmiset ja vaikeus ymmärtää meitä kaikkia ympäröivää maailmaa. Lukija kohtaa vakavan haasteen: millainen on meidän moraalimme ja mitkä mahdollisuudet meillä on kohdata vieraasta kulttuurista kasvava väkivalta.

Kommentti:
Kirja olikin jotain ihan muuta kuin odotin. Esittelyn perusteella odotin jotakin sentapaista kuin tarina mukavasta mummosta, joka auttaa maahanmuuttajamiestä saamaan töitä ja syntyy ehkä jonkinlainen ystävyys. No, ei ollut sallainen tarina. Luin ~ 4.9.2017

lauantai 2. syyskuuta 2017

Tervo, Kati: Sukupuu

Kati Tervo: Sukupuu

WSOY, 2014

Luin ~ 2.9.2017



Kuvaus:
Olemme kaikki tallessa puun oksina emmekä katoa mihinkään.

Lapsena Heidi Hukkanen käy vastentahtoisesti sairaan mummunsa luona, joka röhnöttää nojatuolissaan kuin Punahilkka-sadun susi ja rähisee vieraalla kielellä. Aikuisena Heidi matkustaa Saksaan kaivelemaan juuriaan.

Vuonna 1912 koulutyttö Adele Schumacher rakastuu Dresdenissä saksaa opiskelevaan Johannes Hukkaseen ja seuraa miestä Suomeen. Uusi koti ja kotimaa eivät kuitenkaan muistuta Adelen unelmaa: Tampereella odottaa anoppi, jonka mielestä saksalaismorsian olisi saanut jäädä omalle kaalimaalleen. Hukkaset ja Schumacherit kokevat kohtalonsa viime vuosisadan myllerryksien keskellä: yksi joutuu kaasukammioon, toinen muuttaa Amerikkaan ja adoptoi intiaanipojan.

Heidi Hukkanen piirtää sukupuunsa, jonka oksat, jo edesmenneet ihmiset, puhkeavat vielä kerran puhumaan ja kertovat kukin oman väkevän tarinansa.

Kommentti:
Tämä kirja sai taas ajattelemaan sitä, miten viime vuosisadalla (etenkin sen alkupuolella) syntyneet ihmiset joutuivat käymään läpi sodan, monet kaksikin.
Mitä ihmisistä ja ihmisille jäi jäljelle? Perheet hajosivat, suvut katosivat ja monen kohtalo ei koskaan selvinnyt edes lähimmille ihmisille. Nekin, jotka selvisivät, olivat rikkinäisiä ja sodan vammauttamia - fyysisesti ja/tai henkisesti.
Tämä oli hyvä tarina. Ei mässäillyt hirveyksillä, mutta sai ajattelemaan ja ymmärtämäänkin taas ehkä hitusen.

tiistai 29. elokuuta 2017

Lehtola, Laura: Takapenkki

Laura Lehtola: Takapenkki

Otava, 2017

Luin ~ 28.8.2017



Kuvaus:
Hauska ja riipaiseva tarina vastuusta, rakkaudesta ja eräästä automatkasta.

Tuula Kervinen on työvoimatoimiston virkailija, joka ei paljoa vaadi. Kunhan aviomies edes joskus hellittäisi lauantairutiineistaan ja aikuistuva poika muistaisi kemikaalien vaarat.
Aleksi on Tuulan asiakas, joka haluaa eroon työkokeilusta hotellin saunaosaston selänpesijänä.
Elina on 17-vuotias, raskaana eikä tiedä mitä haluaa. Yhdessä kolmikon on selvittävä koettelemuksesta, jonka jälkeen kukaan ei ole entisellään.


Kommentti:

Vakavia ja ajankohtaisia aiheita paketoituna huumoriin, kevyesti ja lämmöllä. Välillä käytiin kyllä vähän uskottavuuden rajoilla keikkumassakin.
Vakavammankin tarinan näistä aineksista olisi voinut rakentaa, tai sitten johtuu edellisen kirjan paksuudesta (raskaudesta), että tämä tuntui vähän sellaiselta kevyeltä välipalalta. Tykkäsin kyllä!

lauantai 26. elokuuta 2017

Roberts, Gregory David: Shantaram

Gregory David Roberts: Shantaram

Shantaram, 2003

Suom. Helene Bützow

Siltala, 2010

Luin ~ 26.8.2017



Kuvaus:
Nuori australialaismies pakenee vankilasta Bombayhin 80-luvun alussa. Väärennetyssä passissa lukee nimi "Lindsay". Tuntemattomassa miljoonakaupungissa Lin palkkaa itselleen oppaan, joka tutustuttaa hänet perinteiseen intialaiseen kyläelämään ja opettaa marathin kielen. Uudelleen nimetty Shantaram - Jumalan rauhan mies - asettuu laitakaupungin slummeihin, joissa valkoista miestä pidetään aluksi kummajaisena. Hän voittaa ihmisten luottamuksen perustamalla ilmaisklinikan ja niittää pian mainetta parantajana.

Bombayn köyhä arkipäivä iskee kasvoille. Ahtaus, kuumuus, nälkä ja jano, taudit ja tulipalot vaivaavat, mutta elämää kuhisevan intialaiskaupungin kiihkeärytminen ja kansainvälinen tunnelma myös lumoaa. Shantaram rakastuu Bombayhin - ja mystiseen sveitsiläis-amerikkalaiseen Karlaan. Shantaram napataan kadulta ja suljetaan pahamaineiseen Arthur Roadin vankilaan, jossa hän saa kestää epäinhimillisiä oloja ja kidutusta. Hän pestautuu afgaanimafian leipiin katusotilaaksi ja sotkeutuu vapauduttuaan laittomaan passibisnekseen ja asekauppaan, joissa toimissa kulkeutuu Afrikkaan ja Afganistaniin asti.

Gregory David Robertsin massiivinen Intia-eepos vyöryttää eteemme elämän koko kirjon. Tarina viettelee ja painaa julman kauniit kuvansa mieleen pysyvästi. Gregory David Roberts syntyi 1952 Melbournessa. Vuonna 1978 hänet tuomittiin aseellisista ryöstöistä vankilaan lähes 20 vuodeksi. Roberts onnistui pakenemaan Bombayhin, jonne hän perusti ilmaisklinikan slummien asukkaille ja pestautui kaupungin mafian leipiin. Vuonna 1990 Roberts vangittiin uudestaan, hän kärsi tuomionsa ja kirjoitti Shantaramin vankilavuosinaan.


Kommentti:
Hieno tarina. Aluksi luin kirjaa aivan ahmimalla, mutta jokin alkoi tökkiä puolivälissä. Minulla oli vähän ongelmia uskottavuuden ja moraalin kanssa, kun alkoi se osuus, jossa päähenkilö kertoo yhteyksistään rikollisiin, murhiin ja sotaan. Samalla oma lomani loppui ja lukuaika väheni, joten tarina ei enää oikein päässyt vauhtiin. Halusin kuitenkin lukea kirjan loppuun asti, 1040 s. Alkuosuus oli parasta, hienoa Intian kuvausta 1980-luvulta.
(Aika hassua, viime kuussa luin 11 kirjaa, nyt sain vasta ensimmäisen kirjan luettua tässä kuussa. No, onhan tämä aika tiiliskivi.) Kirjailijan uusi romaani "Vuoren varjo" ilmestyy muuten aivan lähiaikoina Suomeksi.

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Lappalainen, Mirkka: Jumalan vihan ruoska

Mirkka Lappalainen: Jumalan vihan ruoska - Suuri nälänhätä Suomessa 1695-1697

Siltala, 2012

Luin ~ 27.7.2017


Kuvaus:
Suuret kuolonvuodet veivät 1690-luvulla hautaan lähes kolmanneksen suomalaisista. Halla ja loppumaton sade tuhosivat sadon kahtena vuonna peräkkäin, ja seurauksena oli paha pula ruuasta ja siemenviljasta. Kriisi ulottui myös Liivinmaalle ja Ruotsin valtakunnan sydänosiin. Syötävää etsivät kerjäläislaumat levittivät tappavia tauteja, ja keväällä ja kesällä 1697 kuolleisuus saavutti Suomessa kauhistuttavat mittasuhteet.

Suomen 1690-luvun nälänhätä on Euroopan mittakaavassa ainutlaatuinen. Esimerkiksi Irlannin kuuluisa nälänhätä 1800-luvulla surmasi vain alle 12 prosenttia väestöstä.

Kirjassaan Mirkka Lappalainen etsii vastausta kysymykseen siitä, miksi kuolema korjasi Suomessa niin runsaan sadon. Suurten kuolonvuosien aikaan elettiin pieneksi jääkaudeksi kutsuttua kylmää ilmastovaihetta. Alkeellinen maatalous ja siihen nojaavat valtiot olivat suurissa vaikeuksissa.
Ilmaston lisäksi kirjassa pohditaan sitä, mikä rooli itsevaltiaan kuninkaan Kaarle XI:n valtiokoneistolla, aikakauden taloudellisilla ihanteilla, maantieteellisillä oloilla ja tiedonkulun vaikeuksilla oli kriisin pahentumisessa.

Jumalan vihan ruoska on myös kuvaus nälänhädän arjesta, tavallisten ihmisten selviytymiskeinoista sekä rikoksista ja kauhuista, joihin nälkä lopulta johti. Tärkeä rooli on lisäksi itsevaltiaalla kuninkaalla, joka kansan kärsiessä teki itse kuolemaa.
Lähteinä Mirkka Lappalainen on käyttänyt esimerkiksi oikeudenkäyntipöytäkirjoja sekä aikakauden virkamiesten ja diplomaattien kirjeitä.
Jumalan vihan ruoska on kuvaus Suomen historian synkimmästä hetkestä, maailmasta, jossa ihmiset elivät luonnon ja säiden armoilla ja jossa elokuun halla toi kuoleman.


Kommentti:
Hmmm, mielenkiintoinen lukukokemus, tämähän on hyvinkin kuivakka kirja, tutkimustietoa. Mutta aihe on mielenkiintoinen ja koska mulla oli lomalla aikaa, luin tämän kyllä varsin nopeasti kannesta kanteen. Oli mielenkiintoista lukea "pienen jääkauden" ajasta, miten se ulottui koko Euroopan alueelle ja aiheutti todellisen nälänhädän ja massakuoleman täällä Pohjolassa. Miksi ei kalastettu, sienestetty, marjastettu? Näihinkin kysymyksiin sai vastauksen. kannatti lukea, vaikkei kirja ollutkaan juonellinen romaani, kuten etukäteen kuvittelin.
Lisää Mirkka Lappalaista on jo lainassa, mm. Maailman painavin raha. Nämä kannattaisi ehkä lukea aikakausijärjestyksessä.

Green, John: Arvoitus nimeltä Margo

John Green: Arvoitus nimeltä Margo

Paper Towns, 2008

Suom. Helene Bützow

WSOY, 2015

Luin ~ 25.7. 2017



Kuvaus:
Mestarillisen tarkka kuvaus siitä, miltä elämä näyttää, maistuu ja tuntuu itsenäistyvästä nuoresta.
Quentin Jacobsen, "Q", on aina ollut rakastunut Margoon. Lapsuuden ystävyyden jälkeen Q ja Margo ajautuivat eri kasteihin: upea ja kekseliäs Margo suosittuihin, nörttimäinen Q marginaaliin. Kun ninjaksi pukeutunut Margo koputtaa Q:n ikkunaan ja kutsuu tämän koko yön kestävälle kostoretkelle, poika lähtee mukaan. Seuraavana aamuna Q palaa kouluun sydän täynnä uutta läheisyyttä Margon kanssa, mutta käykin ilmi, että tyttö on kadonnut.

Greenin kolmas suomennos toimii kuin dekkari: Quentin alkaa ratkoa arvoitusta nimeltä Margo ja tajuaa, ettei ole tuntenut tyttöä lainkaan – eikä välttämättä löydä häntä enää elävänä. Tarina kyseenalaistaa sen, mitä ihmiset voivat todella tietää toinen toisistaan. Ja kuten kaikki Greenin tarinat, myös Arvoitus nimeltä Margo on kirja runoudesta, läpänheitosta, ystävyydestä, filosofiasta ja rakkaudenkaipuusta.

Leffa v. 2015.

Kommentti:
Suosittelen lukemaan ja minua kiinnostaa myös elokuva! Luulen, että se löytyy jo kirjastosta tai Netflixistä.

Peskov, Vasili: Taigan erakot

Vasili Peskov: Taigan erakot

Venäjänkielinen alkuteos 1992

Suom. Esa Adrian

WSOY, 1993

Luin ~ 24.7.2017


Kuvaus:
Moskovalainen toimittaja Vasili Peskov sai vuonna 1982 tietää Lykovin perheestä. Malminetsinnöissä olleet geologit havaitsivat lentokoneestaan vihannesmaata muistuttavan maapläntin - alueella, jonka piti olla täysin asumaton ja josta oli matkaa lähimpään asutukseen 250 kilometriä!
Vasili Peskov tapasi perhettä säännöllisesti seitsemän vuoden ajan ja julkaisi jokaisesta retkestään selostuksen Komsomolskaja pravdassa. Kirjan pohjana ovat nuo sanomalehtikirjoitukset.
Lykovin perhe ja suku ovat vanhauskoisia, jotka lähtivät pakoon maailmallisuutta 1920-luvulla. Heille vanhan Venäjän uskonsodat ovat täyttä totta: Pietari Suuri on perheessä kirosana. "Maailman kanssa emme voi elää" on heidän karun elämänsä piinkova lause.
Lykoveita oli tapaamishetkellä viisi. Pojat ja toinen tyttäristä kuolivat peräkkäin 1980-luvun alussa. (Vierailujen jälkeen, ainakin yksi kuolema ilmeisesti johtui heille tuodusta ulkomaailman sairaudesta, muut aliravitsemuksen munuaisille aiheuttamiin vaurioihin tms.)
Peskov tutustuu vähitellen omalaatuiseen isään, Karpiin ja Agafja-tyttäreen, joka on syntynyt taigassa eikä tiedä muusta maailmasta mitään. Toinen maailmansota polkupyörästä puhumattakaan on Agafjalle aivan käsittämätön asia.


Kommentti:
Olipahan aikamoinen tarina. Netistä löytyi tietoa Agafja Lykovasta, joka edelleen elää yksin taigalla. 27 vuotta hän on siellä asunut yksin, isänsä kuolemasta lähtien. Joitakin seurakokeiluja on ollut, mutta eivät ne ole onnistuneet. Toki hänellä nykyään on mahdollisuus olla ihmisiin yhteydessä ja aika tavalla myöskin kai apua tarvitsee.
Lisään tähän myöhemmin nettilinkin - TÄÄLLÄ uutisartikkeli.
Netistä löytyy paljonkin artikkeleita, uusin haastattelu on tehty peräti tänä vuonna. (Youtube) / Agafja Lykova

Mustafa, Nujeen: Tyttö Alepposta

Nujeen Mustafa ja Christina Lamb: Tyttö Alepposta - Nujeenin pako Syyrian sodasta

Nujeen, 2016, 2017

Suom: Anja Lindqvist

HarperCollinsNordic, 2017

Luin ~ 23.7.2017



Kuvaus:
Inspiroiva tositarina vaikeuksien voittamisesta, sodan jaloista pakenemisesta ja tytön taistelusta oppia kävelemään ensimmäisen kerran elämässään.

Nujeenin uskomaton matka on ainutlaatuinen kuvaus Syyrian pakolaiskriisista ja ennennäkemättömän tahdonvoiman omaavasta tytöstä, joka on päättänyt olla menettämättä toivoaan. 16-vuotiaana Nujeen Mustafa jättää sodanrunteleman kotimaansa Syyrian etsiäkseen valoisampaa tulevaisuutta Euroopasta.
CP-vamma ei estä häntä lähtemästä pitkälle ja vaaralliselle pakomatkalle rullatuolissa yhdessä sisarensa kanssa. Siskokset päätyvät Unkariin ja hakevat myöhemmin turvapaikkaa Saksasta.
Yhdessä kirjan toisen kirjoittajan, Minä olen Malala -kirjasta tunnetun Christine Lambin kanssa, Nujeen kuvaa pakolaisen todellisuutta, sodan jaloissa vietettyä lapsuutta ja nuoruutta sekä lopulta lähtöä rakkaasta kotimaasta.


Kommentti:
Tietenkin ajankohtainen ja mielenkiintoinen kirja, kukapa ei muistaisi toissasyksyistä pakolaisvyöryä, joka ylsi Euroopan halki tänne Suomeenkin asti.
Tämä on yksi niistä tarinoista, ja erityiseksi Nujeenin tarinan tekee se, että hän ei kävele, vaan kulki koko matkan pyörätuolissa.
Vaikka tyttö ei ollut koskaan käynyt koulua vammansa takia, Nujeenin television saippuasarjoista oppima englanninkieli osoittautui hyödylliseksi ja harvinaiseksi taidoksi, jota hän pääsi pakomatkan aikana hyödyntämään. Jees!