tiistai 28. joulukuuta 2010

Pirjo Rissanen: Posliinihäät

Pirjo Rissanen: Posliinihäät

Luettu 28.12.2010.

Hyvä kirja, nopealukuinen ja tavallaan kevyt, mutta paljon asiaa sisältävä. Antoi miettimisen aihetta runsaasti ihmisten (sukulaisten) välisistä (voima)suhteista, itsestäänselvyyksistä jne.

OOn taas kipeä, joten tarkempi arvio tullee toiste.

Kaari Utrio: Yksisarvinen

Kaari Utrio: Yksisarvinen

Luettu yhdessä 11-12/2010.
Kuvaus ristiretkestä.

Tiiliskivi, joka käynnistyi jotenkin hitaasti. Olihan jo parituhatta (?) sivua luettu tätä tarinaa (Vaskilintu ja Tuulihaukka), joten ehkäpä liian pian aloitimme uuden kirjan. Odotin kuitenkin innolla kuvausta ristiretkestä, siksi emme malttaneet odottaa.
Tarinaa aloiteltiin ja valmisteltiin sinänsä mielenkiintoisesti satoja sivuja (joka ääneen luettuna tuntui kestävän ikuisuuksia) ennen kuin todelliset päähenkilöt kohtasivat niin, että varsinainen päätarina pääsi alkamaan. Kerronta oli toki miellyttävää ja kiinnostavaa, muttei enää antanut samalla tavalla elämyksiä kuin esim. Vaskilintu. Lisäksi päähenkilöt eivät oikein enää liittyneet mitenkään Suomen historiaan, joten oma mielenkiinto kärsi vähän siitäkin. Kirja sinänsä oli ihan hyvä, mutta johtuen omista (liian?) suurista odotuksista sen anti jäi vähän vaisuksi.

Viihdyttävää luettavaa ja itsenäisenä tarinana olisi saattanut kolahtaa kovemminkin?

(2.1.2011)

tiistai 14. joulukuuta 2010

Markus Nummi: Karkkipäivä

Markus Nummi: Karkkipäivä

Luettu 13.-14.12.2010

Tämän vuoden Finlandiaehdokaskirja. Tämänkin varasin kirjastosta heti, kun ehdokkaat oli julkaistu.

Onpas karua kerrottavaa. Alku oli hieman sekava, en oikein meinannut saada henkilöistä ja tapahtumien yhteyksistä selvää, mutta kun sitten palaset alkoivat loksahdella, oli todella kiinnostavaa luettavaa. Surullinen kirja, mutta kääntyi kuitenkin hiukkasen valoisuuden puolell.
Hyvä, että lastensuojeluasioista kirjoitetaan ja asioista niiden ihkaoikeilla nimillä.

Poden nyt nielurisatulhedusta ja kuume alkaa taas kohta nousta, joten ei tällä kertaa tämän enempää. Toivottavasti jaksan analysoida tätä vielä myöhemmin.

Mietin tässä, että annanko kirjan edelleen luettavaksi 15-vuotialleni..

perjantai 10. joulukuuta 2010

Paula Havaste: Kymmenen onnen Anna

Paula Havaste: Kymmenen onnen Anna

Luettu 10.12.2010.

Hieno lukukokemus. Elämää, naisen elämää muinaisessa Suomessa. Loitsujen, metsänhenkien ja varhaisen kristinuskon ristiriitaiselta aikakaudelta.
Antoi todella hienon, elävän, todentuntuisen kuvauksen elämästä syrjäseudulla, nälänhädän ja totisen leivän eteen uurastuksen keskellä.

Tarinasta teki hyvän se, että se tuntui kokonaiselta. Annan elämä kuvataan niin kokonaisena, käydään kaikki vaiheet äpäränä syntymisestä, hyljätystä lapsuudesta naimisiinmenoon, perhe-elämään kaikkine lieveilmiöineen.
Annan elämä on todella yksinäistä, miehen ollessa pitkiä aikoja poissa, lapsetkin syntyvät vailla apua kotiaskareiden lomassa. Annalla onneksi on Ämmiltään perityt ja opitut tiedot ja taidot yrttien ja loitsujen käyttöön, muuten kuolema korjaisi koko joukon. Toki hankaluuksia aiheuttaa aviomiehen karsas suhtautuminen moisiin loitsuihin, Ulvar (?) kun on mustan papin oppien seuraaja, alkeellinen kristitty.
Äitiys tuo Annalle kaikessa arkisuudessa monta onnea.

Anna kokee vielä vanhuuden kynnyksellä uuden onnen pilkahduksen ja lopulta kuolemakin tulee ajallaan ja omanlaisena onnena.
(2.1.2011)