sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Donoghue, Emma: Huone

Emma Donoghue: Huone

Tammi 2012

alkuper. Room 2012

luin 26.2.2012

Tästä lisää. Lukekaa ihmeessä.

perjantai 17. helmikuuta 2012

Saat, Mari: Lasnamäen lunastaja

Mari Saat: Lasnamäen lunastaja

WSOY 2011

alkuper. Lasnamäe lunastaja (2009)

Luin 16.2. 2012

"Sympaattinen romaani vironvenäläisestä äidistä ja terävästä tyttärestä.

Natalja Filippovna muutti Tallinnaan 1980-luvulla ja sai tyttären. Lapsen isä oli ollut vain lämmin tuulahdus Nataljan elämässä. Neuvostojärjestelmän romahdus teki viroa osaamattomasta Nataljasta toisen luokan kansalaisen, ja vielä ahtaammaksi elämä käy, kun hän saa potkut työstään. Mikä nyt eteen, kun Sofia-tyttären hammashoitokin maksaa omaisuuden?

Teräväpäisen, Viron presidentin uraa ajattelevan Sofian tietämättä Natalja ryhtyy ilotytöksi. Työ tuo outoja tilanteita ja nöyryytyksiä, mutta myös mystisen ystävän, joka näyttää äidille ja tyttärelle uuden tien.

Romaani on yllättävästi polveileva kertomus elämän ehdoista rahan sokaisemassa maassa. Nataljan ja Sofian kirpeistä kommenteista saa osansa myös suomalainen elämänmeno. "

”Mari Saatin tekstissä mitä tavallisin arki saa runollista väriä ja mystisiä ulottuvuuksia.”
Luule Epner, Estonian Library Magazine

Valittu Viron parhaaksi romaaniksi 2008

lauantai 11. helmikuuta 2012

Hayden, Torey: Aavetyttö

Torey Hayden: Aavetyttö

Otava 2007

Luin 11.2. 2012

---

lisää myöh.

Aika outo tarina, tällä kertaa keskitytään hyvin pitkälti vain yhden, valikoivasti puhumattoman tytön asiaan. Pikku hiljaa Torey Hayden saa selville asioita, joita hänkään ei taida uskoa todeksi. Eikö hän halua uskoa? Mietin kovasti lukiessa, miten terapeutti voi valikoida, mitä hän uskoo ja mitä ei. Jos ei itse tiedä vaikkapa satanismista, eihän edes terapeutti () voi auttaa potilastaan. Hurja tarina joka tapauksessa - ja sentään kohtalaisen tyydyttävä/onnellinen loppu. Tai ei loppu, vaan uuden alku. (3.3.2012)

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

McCall Smith, Alexander: Naisten etsivätoimisto nro 1

Alexander McCall Smith: Naisten etsivätoimisto nro 1 - Mma Ramotswe tutkii

(The No 1 Ladies' Detective Agency)


Otava 2003

Luin 7.2.2012

Lyhyt esittely kirjasta:

Kuvaus:

Mma Precious Ramotswe on keski-ikää lähestyvä, aikaansa seuraava ja perinteitä kunnioittava afrikkalainen nainen, joka myy isältään perimänsä karjan, perustaa etsivätoimiston ja ryhtyy ratkomaan ihmisten ongelmia. Aseinaan hänellä on pieni valkoinen pakettiauto, Botswanan Sihteeriopistossa loppu-tutkinnon suorittanut Mma Makutsi, rauhallinen harkinta ja lukuisat kupilliset rooibos-teetä.

Skotlantilainen oikeustieteen professori Alexander McCall Smith kuvaa Afrikkaa poikkeuksellisen värikkäästi ja valoisasti. Viisiosainen, menestystarinaksi noussut sarja on todellinen hyvän mielen lukuelämys.




Jaa-a, mistähän mahdoin saada vinkin tähän kirjaan, en enää muista. Mulla oli kuitenkin kirja lainassa, kun kerran ihan sattumalta telkkaria katsellessa huomasin sieltä tutunkuuloisen ohjelman. Ensimmäinen osa samannimisestä telkkarisarjasta oli siis ihan sattumalta juuri silloin pyörimässä. Napsautin heti ohjelman tallennukseen, eikä siitä jäänyt kuin joku minuutti alusta näkemättä. Ihana sarja! Halusimme nähdä kaikki jaksot. (katsojat 12, 14, 16, 47 ja 47 v.)

Talven (muistatteko vielä marras- joulukuun ankeuden) harmaudessa tämä oli jo ulkoasultaan niin värikäs ja aurinkoinen sarja, että ihan siitä ilosta piti katsoa. Lisäksi ohjelma oli muutenkin hyvä, sopivasti erilainen kuin jo niin tutuiksi käyneet vaikkapa amerikkalaissarjat. Samoihin aikoihin katsoimme myös AD 1790 -sarjaa, joka sekin oli erilaisuudessaan todella mielenkiintoinen.

(Sivujuonteena tässä varmaan miellytti myös se, että sarjassa oli jotain hyvin samaa kuin perheemme lempparilastenleffassa "Kirikou ja paha noita". Sama kirkas afrikkalainen värimaailma ja kuvatyyli esim. alku- ja lopputeksteissä.)

Kun tv-sarja loppui, päätin lukea vielä kirjan. Kirja on hyvä, oli tietysti vänkää lukea kirjaa, kun telkkarisarjan hahmot elivät mielikuvissa. Sopivasti samaa ja silti vähän uuttakin. Taustaa päähenkilö Mma Ramotswen elämään tuli lisää.
Kirjan salapoliisitapaukset oli toteutettu yllättävänkin samanlaisina sarjassa. Minua ei haitannut, vaikka tunnistinkin nuo tapaukset sarjan perusteella.

Toivottavasti sarja jatkuu telkkarissa eikä mene meiltä ohi. Seuraavan kirjan (Kirahvin kyyneleet) laitan ainakin ihan pian varaukseen - kunhan nyt tuo huojuva kirjapino yöpöydällä ensin vähän laskisi.

torstai 2. helmikuuta 2012

Hayden, Torey: Toisten lapset

Torey Hayden: Toisten lapset

Otava 2006

Luin 2.2.2012


Neljä kaltoin kohdeltua ongelmalasta, neljä koskettavaa selviytymistarinaa.

Taattua Torey Haydenia. Koskettava kirja, kuten kaikki lukemani Torey Haydenin kirjat.
Kovin järjestelmällistä opetusta ei tällä kertaa kirjasta löydy, itselleni ainakin tuli vaikutelma, että Hayden lienee tässä urallaan kohtuullisen aloittelija. Se olikin hieman hämmentävää, kun olen kuitenkin lukenut monia hänen kirjojaan myöhemmiltä, kokeneemmilta ajoilta.

Lasten tarinat ovat kyllä koskettavia, siksi opettajan oma hämmennys (kokemattomuus) ja suoranainen kyvyttömyys oikeasti vaikuttaa oppilaiden opetussuunnitelmien kunnolliseen pohtimiseen häiritsi jonkin verran. Toisaalta se laittoi kyllä miettimään, miten byrokraattista koulunkäynti monesti varmaan onkin. Kuka sen lopulta voi tietää, mikä on paras opiskelupaikka kenellekin, etenkään häiriintyneille tai kaltoinkohdelluille lapsille.
Surullisinta kirjassa oli Lori-tyttö, jonka elämä on todellakin mennyt pirstaleiksi isän pahoinpitelyn aiheuttaman aivovamman seurauksena. Sydän on tytöllä sitäkin suurempi, mutta eihän se hänelle menetettyä koskaan voi korvata.