maanantai 27. toukokuuta 2013

Hiekkapelto, Kati: Kolibri

Kati Hiekkapelto: Kolibri

Otava 2013

Luin ~27.5.2013

Pitkästä aikaa dekkari! Sehän imi heti mukaansa, melkein ei voinut laskea käsistään..

Otavan esittely: Jugoslavian unkarilainen Anna Fekete aloittaa rikostutkijana pohjoissuomalaisessa merenrantakaupungissa. Nuori maahanmuuttaja on täysin suomalaistunut, mutta kokee itsensä muukalaiseksi, ehkä eniten itselleen. Asiaa ei helpota että hän saa työparikseen keski-ikäisen Eskon, joka ei vaivaudu peittelemään rasistisia ennakkoluulojaan.
Annan työ rikostutkijana ehtii tuskin alkaa, kun hän joutuu keskelle koko maata kuohuttavaa murhatutkintaa. Lenkkipolulla surmatun nuoren naisen hallusta löytyy atsteekkijumalaa esittävä riipus, ja pian tapahtuu toinen samanlainen murha. Merkit viittaavat sarjamurhaajaan. Saako Anna Kolibrin kiinni ennen kuin uhreja tulee lisää?
Päänvaivaa tuottaa myös kurdityttö Dijar. Tyttö on ottanut yhteyttä poliisiin kunniaväkivallan pelossa, mutta pyörtänyt kuulusteluissa puheensa. Tytön vaietessa Annan on etsittävä todisteita muualta.

Mielenkiintoiset henkilöt, heti alkoi tapahtua. Yllättävän hyvin kirjan eri juonikuvioissa pysyi mukana. Jännitettä syntyi, mutta ei onneksi sentään kauhua. Hyvä loppuratkaisukin, jota ei nyt auta paljastaa... :). Tai oikeastaan loppuratkaisuT.

perjantai 24. toukokuuta 2013

Irving, John: Minä olen monta

John Irving: Minä olen monta

In One Person, 2012

Tammi 2013

Luin 12.-24.5.2013

Onpa pitkä aika siitä, kun olen viimeksi lukenut John Irvingiä. Tätä uutta kirjaa toki mainostettiin sen verran, ettei sen ilmestymistä voinut olla huomaamatta, joten laitoin sen tietysti kirjaston varaukseen. Arvasin, että opusta ei lueta kahdessa päivässä (600 sivua + Irving!), joten onneksi aloitin aika pian kirjan lukemisen.

Onneksi luin jossain vaiheessa jonkun kirjablogista luonnehdinnan "kirjailija jaarittelee". Sitähän hän tekee. Kirjan alkuosassa se ja ylenmääräinen sulkumerkkien käyttö suorastaan ärsytti. Mutta kun luin tuon jaarittelukommentin, aloin itsekin suhtautua siihen enemmän huumorin kannalta, rennommin. Oikeastaan oli lopulta vallan hauskaa antaa kirjailijan rupatella "lämpimikseen" ja suorastaan toistaa itseään ja nauttia vain siitä, ettei hyvä kirja lopu kesken.
En voi todellakaan väittää olevani tämän aihepiirin lämpimimpiä ystäviä, mutta tykkäsin silti kirjasta. Tietysti kirjasta olisi saanut vielä enemmän irti, jos tuntisi englanninkielistä klassikkokirjallisuutta ja etenkin Shakespearen tuotantoa ja näytelmiä paremmin. Shakespeare ja Ibsenin näytelmät roolihahmoineen olivat aika paljon esillä ja niiden merkitykset tuntiessaan olisi varmaan oivaltanut henkilöistä vielä jotain lisää, mutta kyllä näinkin asiaa ja ajatuksia riitti ihan kotitarpeiksi.

Takakannesta:
Minä olen monta on kuin Garpin maailma toisesta näkökulmasta, vuosikymmenien kokemuksia rikkaampana. Billy Abbott käy koulua 50-luvulla Uudessa-Englannissa, harrastaa teatteria ja rakastuu sekä luokkatoveriinsa että sukupuolensa vaihtaneeseen kirjastonhoitajaan neiti Frostiin. Neiti Frost opettaa kiusatulle Billylle painia ja neuvoo häntä seuraamaan omaa, biseksuaalista tietään.

Minä olen monta seuraa Billyn elämää teinipojasta seitsemänkymppiseksi kirjailijaksi, joka muistuttaa sekä Irvingiä itseään että Irvingin kenties tunnetuinta romaanisankaria T. S. Garpia. Billy Abbottin elämän varrella kohtaamat henkilöt kulkevat historian käänteiden ja erityisesti 1980-luvun AIDS-epidemian läpi liikuttavalla ja merkityksellisellä tavalla.

torstai 9. toukokuuta 2013

Kaunisto, Milja: Synnintekijä

Milja Kaunisto: Synnintekijä

Gummerus 2013

Luin ~9.5.2013


Kun Olavi Maununpoika, vastavihitty pappi ja Turun piispa Maunu Tavastin ottopoika, lähestyy Pariisia, hän haistaa ensimmäiseksi kaupungin löyhkän. On vuosi 1425, sydäntalvi, ja Itämaan kirkasotsaiselle nuorukaiselle avautuu uusi maailma houkutuksineen ja hirvittävyyksineen. Sorbonnen yliopiston oppilaana hän muuntaa nimensä komeaan latinankieliseen asuun, hänestä tulee Olaus Magnus. Olauksen huomio kiinnittyy Sorbonnen kirkkaimpaan älyyn, Miracle de Servièresiin, ja he ystävystyvät. Miracle kutsuu Olauksen perintölinnaansa etelä-Ranskaan, ja tämä lähtee, vaikka aavistaa, että siitä tulee hänen hurskaan elämänsä taitekohta. Kesä maaseudulla on löytöretki yltäkylläisyyteen ja kiellettyyn intohimoon. Kun Olaukselle selviää Miraclen häpeällinen menneisyys, joutuu koetukselle myös hänen oma minuutensa. Milja Kaunisto kuljettaa tarinaa hengästyttävällä otteella. Kerronta on täyteläistä ja eläytyvää, kieli runsasta ja häpeilemätöntä. Olavi Maununpoika oli Sorbonnen yliopiston ainoa suomalainen rehtori, Jeanne d’Arcin aikalainen ja Turun piispa. Synnintekijä kertoo hänen oppivuosistaan Pariisissa, mutta pääosaan nousee myös rietas ja armoton keskiajan Eurooppa. Romaani saa jatkoa Kauniston seuraavissa teoksissa, jotka kertovat Olavi Maununpojan myöhemmistä elämänvaiheista.
Gummeruksen sivulta.

Monessa paikassa törmäsin tähän esikoiskirjaan. Aihepiiri vaikutti kiinnostavalta, kyllä tykkään historiallisista romaaneista.
Lukiessa oli kyllä välillä aika ristiriitainen olo.
Kuten joku muukin lukija, itse en voinut olla ihmettelemättä, miksi näin "raflaavaan" kirjaan oli valittu päähenkilöksi oikea historiallinen henkilö, Olavi Maununpoika. Tämä häiritsi välillä lukemista, kun juonenkäänteet äityivät hurjimmilleen.
Tarina oli kyllä oikein hyvä ja kirja piti hyvin mielenkiinnon yllä, kun siihen ensin pääsi sisälle ja tajusi, tai alkoi vähitelleen aavistaa, miten alkukäänteet oikein liittyivät toisiinsa. Ihan varmasti haluan lukea lisää, sillä kuulemma jatkoa on luvassa.
Ihan kaikki historialliset yksityiskohdat eivät täysin vakuuttaneet, jotenkin tuli sellainen olo, että taiteellista vapautta oli käytetty aika vapaasti. Ehkä tuo historiallisen henkilön valinta ohjasi ajattelemaan myös yksityiskohtia hieman epäilevästi.

lauantai 4. toukokuuta 2013

Tervo, Jari: Jarrusukka

Jari Tervo: Jarrusukka

Kirjan ja ruusun päivän kaupanpäälliskirja v. 2013

Luin ~4.5.2013


Mistä voi liisata vauvan? Koulun joulujuhlaan tarvitaan seimeen oikea vauva ja sattuman oikusta sijaisope sellaisen saa hankituksi.

Olipa outo tarina. Lukiessani oli aika vahvasti sitä mieltä, että en tykkää koko tarinasta, oli se sen verran vauhdikas juoneltaan. Mutta täytyy nostaa hattua Tervolle, joka saikin jutun käännettyä ihan kelpo loppuratkaisuun. Ei tästä nyt kauheasti voi kertoa paljastamatta juonta, joten lukekaa itse. Vähän alle 120 sivua, ei sitä kauaa lue. Onhan tuo aika haastavaa saada kokonainen tarina noin pieneen tilaan. JOnkin verran tekstistä kyllä oli kuultavinaan viimeistelemättömyys, jopa pienoiset ajatushaksahdukset.

Hauska idea kerrassaan tämä kaupanpäälliskirja. Itse taisin ostaa yhden Tove Janssonin muumikirjan saadakseni tämän.

Viime vuonna teemakirjana oli Tuomas Kyrön Miniä.