tiistai 29. joulukuuta 2015

Lee, Hyeonseo: Seitsemän nimen tyttö

Hyeonseo Lee: Seitsemän nimen tyttö: pakoon Pohjois-Koreasta

The Girl with Seven Names: A North Korean Defector's Story, 2013

Suom. Jaana Iso-Markku

Otava, 2015

Luin ~ 29.12.2015



Kuvaus
Nuoren tytön uskomaton pakotarina ja koskettava kuvaus Pohjois-Korean todellisuudesta.
Hyeonseo Lee on 17-vuotias paremman perheen tytär, joka rakastaa kotimaataan. Vähitellen hän alkaa kuitenkin epäillä virallista totuutta. Miten on mahdollista, että maailman parhaassa maassa perheitä kuolee kadulla nälkään ja ihmisiä teloitetaan julkisesti? Luvattoman sukulaisvierailun päätteeksi hän ei palaakaan kauhujen maahan vaan jää laittomasti Kiinaan.

Tästä alkaa hurja selviytymistarina loikkarina Kiinassa ja Etelä-Koreassa. Lopulta tyttö onnistuu myös pelastamaan perheensä luokseen.


Kommentti

perjantai 25. joulukuuta 2015

Backman, Fredrik: Britt-Marie kävi täällä

Fredrik Backman: Britt-Marie kävi täällä




Kuvaus :
Naispuolinen mielensäpahoittaja valloittaa! Sydämeenkäypä kertomus vanhoista ja uusista rakkauksista sekä siitä, miten melkein kaiken saa puhtaaksi ruokasoodalla. Kuusikymppinen Britt-Marie on neljäkymmentä vuotta huolehtinut miehestään ja kodista. Kun hän ei enää voi sulkea silmiään siltä, että miehen paidat tuoksuvat työpäivän jälkeen hajuvedeltä, on aika kohdata hämmentävä ulkomaailma. Britt-Marie päätyy Borgiin, ankeaan syrjäkylään, jossa ei laman jäljiltä ole juuri muuta kuin jalkapallojoukkue ja pizzeria. Järjestystä rakastavalle Britt-Marielle Borg on vieras planeetta. Hän saa kuitenkin huomata tarvit­sevansa Borgia vähintään yhtä paljon kuin Borg tarvitsee häntä.

Kommentti /
Tarinasta tykkäsin, mutta lukukokemusta häiritsi kauhean tankkaava teksti. Mietin, oliko kirja oikeasti kirjoitettu niin alleviivaavasti, vai oliko suomennos hieman epäonnistunut. Koska olen lukenut Backmanin edellisen "mielensäpahoittajakirjan", jotenkin katse kääntyy käännöksen suuntaan. Oli jotenkin lähes masentavaa lukea tekstiä, jossa Britt-Marien tiettyjä maneereja ja ajatusmalleja alleviivattiin ties monettako kertaa. Lukijan oma oivaltamisen ilo jätettiin nyt huomiotta. Harmi, koska muuten tykkäsin tosiaan tarinasta (ja Britt-Mariesta).

maanantai 14. joulukuuta 2015

Pääskynen, Markku: Sielut

Markku Pääskynen: Sielut

Tammi, 2015

Luin ~ 14.12.2015



Kuvaus:
Kertomus siitä mitä perheessä tapahtuu, kun lapsi katoaa.

Eräänä aamuna Maija ei ilmesty kouluun. Kesä tekee tuloaan Saimaan rannalla sijaitsevaan pikkukaupunkiin, kaukaa idästä levinnyt säteily saa voikukat hehkumaan tavallista keltaisempina ja Vitostietä lähestyy auto kintereillään poliiseja ja toimittajia.

Äiti Aino jää kotiin päivystämään puhelinta ja isä Kristian kiertää ympäri kaupunkia etsimässä Maijaa. Naapurustossa asuvat Taito ja Ilari kulkevat pitkin metsiä, hyppivät uimaan hyiseen veteen ja yrittävät hekin löytää Maijan. Päivä kallistuu iltaan, ja etsintöihin osallistuu yhä suurempi joukko ihmisiä. Mutta Maijasta tiedetään vain se, että hänet on nähty menevän aamulla metsään.


Kommentti

Olipahan raskas kirja luettavaksi. Melkein luovutin.

torstai 3. joulukuuta 2015

Hotakainen, Kari: Henkireikä

Kari Hotakainen: Henkireikä

Siltala, 2015

Luin ~ 2.12.2015


Kuvaus
Henkireikä on romaani rakkauden ja vihan töistä. Se on järkyttävän hauska ja kipeän traaginen romaani rikoksen anatomiasta, siitä mitä emme kenties tee, mutta jota suunnittelemme.

Rikosylikomisario liittyy sekakuoroon ja toivoo, että uusi harrastus vie ajatukset pois työasioista. Toisin käy. Sillä samassa kuorossa laulavat myös Suntio ja Parturikampaaja, joita riivaavat taloudellinen ahdinko ja rakkauden hiipuminen, ja joita siksi yhdistää synkkien salaisuuksien vyyhti.

Rikosylikomisario löytää tahtomattaan heidän kanssaan yhteisen sävelen, mutta se kulkee nuotin vieressä. Seurauksena on pyörre, joka vie järjen ja antaa tilalle tulen. Kuoro humisee, henki pihisee. Mitä tekee se, joka ei ole koskaan mitään tehnyt? Mistä muistetaan se, joka on aina itsensä unohtanut? Mitä tapahtuu kun ylittää rajan? Ja millaisiin vaatteisiin vainajat puetaan? Hypnoottinen ja kiihkeä romaani asettaa kysymyksiä, joihin ei ole vastausta ja vastaa kysymyksiin, joita ei yleensä kysytä.
Kari Hotakainen virittää lyyrisen proosansa ennennäkemättömille kierroksille, mutta vauhdissakin lause palvelee maailmaa, jota se kuvaa ja luo. Tämä kirja on kirjoitettu tilassa.


Kommentti
Hotakaisen veijarityyli ei iske muhun ihan täysillä. Tykkään kyllä, mutta en näe mitään suurta kirjallisuutta. Kuoron kuvaus vähäsen ontui, sekin vähän ehkä latisti lukukokemusta. Kuoromaailma aiheena sai kyllä ennakkoon suuret sympatiat, eli en ollut mielestäni mitenkään ennakkoluuloinen.
Sanailu oli hauskaa kyllä, sellaista kivaa pikkuoveluutta, josta tykkään. Pari yllätystäkin sinne loppuun oli varattuna, mutta ehkä mä luin kirjan liian pieninä paloina, joten nekään ei sitten kauheasti täräyttäneet.
Kiva kirja, mutta ei jääne mulle mieleen suurena lukukokemuksena.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Echlin, Kim: Kadonneet

Kim Echlin: Kadonneet

The Disappeared, Kanada 2009

Suom. Sirkka Aulanko

Tammi, 2009

Luin ~ 29.11.2015



Kuvaus:
Anne on 16-vuotias kanadalaistyttö, joka asuu kahdestaan isänsä kanssa Montrealissa. Hän tutustuu hieman itseään vanhempaan Sereyhin, joka on paossa PolPotin Kambodžan hirmuhallintoa. Anne ja Serey rakastuvat toisiinsa ja viettävät toistensa kanssa paljon aikaa Annen isän vastustuksesta huolimatta. Mutta kun Kambodžan rajat aukeavat, Serey ei voi olla palaamatta kotimaahansa etsimään perheenjäseniään.

Yhteys Annen ja Sereyn väliltä katkeaa 11 vuodeksi, kunnes Anne uskoo näkevänsä Sereyn television uutislähetyksessä. Anne jättää työnsä, luopuu asunnostaan ja lentää Phnom Penhiin. Hän löytää Sereyn, ja yhteenkuuluvuuden tunne heidän välillään syttyy uudelleen. Anne kuitenkin huomaa, että Serey on muuttunut. Kuoleman kentillä käydessään ja paikallisten kanssa puhuessaan hän alkaa oivaltaa, minkälaiset kammottavat painajaiset piinaavat Sereytä öisin. He saavat katkerasti kokea, että elämä runnellussa maassa ei vieläkään ole turvallista.
Kadonneet on paitsi koskettava rakkaustarina, myös vähäeleisesti kerrottu ja juuri siksi erittäin vaikuttava kuvaus sodan ja vainon jalkoihin jääneistä.


Kommentti

maanantai 23. marraskuuta 2015

See, Lisa: Shanghain tytöt

Lisa See: Shanghain tytöt

Shanghai Girls, 2009

Suom. Hanna Tarkka
WSOY, 2011

Luin ~ 23.11.2015



Kuvaus:
Lisa Seen romaani vie lukijan Kiinan Pariisiin, Shanghain moderniin suurkaupunkiin.(1900-luvun alussa)
Sisarukset Pearl ja May ovat saaneet elää nuoruuttaan vapaasti. Tyttöjen haaveet murskautuvat, kun heidän isänsä menettää omaisuutensa ja ilmoittaa järjestäneensä tyttärilleen naimakaupat Amerikkaan.

Kun sisarukset tekevät matkaa halki meren ja toisen maailmansodan julmuuksien runteleman maaseudun, he saavat kannettavakseen salaisuuden, joka tulee määrittelemään heidän siteensä läpi elämän.
Pearl ja May asettuvat Los Angelesin Chinatowniin, lavastekaupunkiin, jossa mikään ei muistuta siitä kosmopoliitista Kiinasta, jossa he ovat eläneet. He myyvät halpoja silkkikukkia ja kiinalaisruokia, joita eivät tunnista kotiseudultaan. Pearl ja May tuntevat jääneensä vangiksi, mutta unelma vapaudesta kytee heidän sisällään.

Shanghain tytöt on haikeasti soiva romaani perheen voimasta, sen kahleista ja vapauttavasta ystävyydestä. Lisa Seen sanat laskeutuvat kevyesti, sileänä kuin silkki.

lauantai 14. marraskuuta 2015

Linna, Väinö: Täällä Pohjantähden alla

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla I (III)

WSOY, 1959

Luin ~ 14.11.2015



JOnkinlainen aukko sivistyksessä, kun ei ole lukenut tätä kirjaa. Siispä lainasin kesälomalle ja Ahvenanmaalla luimmekin ahkerasti. Mies siis luki ja minä kuuntelin, kudin kädessä.
Nuorisokin pääsi salaa kuuntelemaan Koskelan tarinaa ja kiinnostui kyllä.
Lukeminen jäi kesken, kun tultiin kotiin, työt alkoi, eikä yhteistä lukuaikaa enää löytynyt. Sääli sinänsä. Nyt alkoi laina-aika uusintoineen käydä vähiin, joten päätin lukea kirjan vaivaiset viimeiset 60 sivua itsekseni loppuun. Jes.
Ehkä seuraava osa ensi kesänä?

torstai 12. marraskuuta 2015

Utrio, Kaari: Saippuaprinsessa

Kaari Utrio: Saippuaprinsessa

Tammi, 2004

Luin ~ 11.11.2015



Kuvaus:
Taidokkaan kevyesti kirjoitettu kuvaus 1830-luvun helsinkiläisestä Ekestolpen aatelisperheestä, joka ottaa hoiviinsa kaukaisen maalaisserkun, Saippuaprinsessaksi kutsutun Ulrika Rutenfeltin. Ulrikan vastaanottoa helpottaa tytön odotettavissa oleva kahdensadan tuhannen ruplan perintö.
Mauritz Ekestolpen ylpeä ja komentelevainen morsian Viktoria von Sperling haluaa hallita tulevan miehensä perheen lisäksi Ulrikan perintöä.
Huumorin silaamassa romaanissa kirpeän tarkastelun kohteena ovat säätytietoisuus ja sen sanelemat ratkaisut ihmisten elämässä.


Kommentti /
Olen minä tämän varmaan lukenut jo ennenkin, mutta ei se haittaa.

perjantai 6. marraskuuta 2015

Pekkola, Pasi: Lohikäärmeen värit

Pasi Pekkola: Lohikäärmeen värit

Otava, 2015

Luin ~ 5.11.2015



Kuvaus:
Suuren, pakahduttavan tarinan näyttämönä on Kiinan armoton lähihistoria. Kolmekymppinen Kimi matkustaa ensimmäistä kertaa äitinsä kotimaahan selvittääkseen äidin arvoituksellista katoamista. Hurjaa nousukautta elävä Kiina paljastaa pian todellisen luonteensa.

Kun Xiaolong saapui Suomeen 1980-luvulla, vastassa olivat pimeys ja hiljaisuus. Uusi kotimaa tarjosi turvan, mutta edes oman pienen pojan onni ei voinut hyvittää menneisyyden valheita ja valintoja.

Traaginen rakkaustarina vie keskelle Kiinan väkivaltaista kulttuurivallankumousta. Maahan jossa pärjää vain raa’alla selviytymisvaistolla.


Kommentti /
Kirja tuntuu tärkeältä, kun se avaa silmiä.
On täysin käsittämätöntä, että samaan aikaan kun itse on elänyt 80-luvulla parhaita nuoruusvuosiaan, Kiinassa (ja toki monessa muussakin maassa) on ollut aivan erilaista. Siis se on ollut niin lähellä ja silti se ei ole koskettanut omaa elämää mitenkään. Miten ihmeessä kukaan sielä tullut voisi sopeutua meidän suomalaiseen elämänmenoomme...
Tätä minä suosittelisin Finlandia-ehdokkaaksi.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Boyne, John: Poika raidallisessa pyjamassa

JOhn Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa

The Boy in the Striped Pyjamas, 2006

Suom. Laura Beck

Bazar, 2008

Luin ~ 1.11.2015


Kuvaus:
Poika raidallisessa pyjamassa on tarina 9-vuotiaasta Brunosta, jonka isä on upseeri. Perhe muuttaa isän työn takia pois Berliinistä.
Brunosta on kurjaa jättää koti ja leikkikaverit, eikä hän viihdy uudessa asuinpaikassa. Ikävyyttä poistaakseen hän alkaa tehdä tutkimusretkiä lähiympäristöön ja ystävystyy salaa vanhemmiltaan aidan toisella puolella olevan pojan Shmuelin kanssa.
Shmuelin isä on kadonnut, ja pojat päättävät yhteistuumin etsiä hänet. Shmuel lupaa lainata lainaa Brunolle raidallisen pyjaman, jotta tämä ei herättäisi huomiota aidan toisella puolella.


Kommentti
Katsottiin tämä elokuva parisen vuotta sitten ja olen odottanut, että kuluisi vähän aikaa ennen kuin luen kirjan.
Tämä oli tietysti vielä parempi, vaikuttavampi ja surullisempi kirjana.
Kirjan takakannessa sanotaan, että liian tarkka kuvaus kirjan tapahtumista häiritsisi lukukokemusta. Tottahan se on, siksi muokkasin takakansikuvausta vähäsen.


P.s. Tänään alkoi Facebookissa lukuhaaste. Marraskuun aikana on tarkoitus lukea 30 sivua päivässä. Sopii mulle!
Aloitin vapaan sunnuntaiaamun kunniaksi Lohikäärmeen värit. (n. 60 s.)

tiistai 27. lokakuuta 2015

Haatanen, Kaisa: Meikkipussin pohjalta

Kaisa Haatanen: Meikkipussin pohjalta

Johnny Kniga, ?

Luin ~ 27.10.2015



Kuvaus:
Salaviisas viihderomaani aikuisille naisille. (?)

Naurua naisten itsetutkiskelulle, kertomus josta kuoriutuu kuin vaivihkaa elämäntapaopas, kepeä mutta välillä armoton ja kipeäkin.

Tytti Karakoski, kohta viisikymppisen kustannuspäällikön energia, into ja uteliaisuus maailmaa kohtaan lopahtavat. Väsymys muuttuu uupumukseksi, raukeus välinpitämättömyydeksi. Onneksi hänen taloudellinen tilanteensa antaa myöten ihmiskokeelle.
On aika pysähtyä ja harkita elämänmuutosta. On aika ryhtyä listaamaan asioita, joilla on ollut merkitystä. Aakkosjärjestyksessä.

Näistä muistiinpanoista aukeaa laajakangas aikuisen naimattoman naisen elämään. Teksti piirtää herkullisen ja tarkan kuvan siitä, millaista tuon elämän pitäisi olla ja näyttää julman vääjäämättömästi, millaista se oikeasti on.

Kommentti:

perjantai 23. lokakuuta 2015

Honkanen, Kari: Tarja Honkanen - Savon ruustinna

Kari Honkanen: Tarja Honkanen - Savon ruustinna

Aikamedia, 2014

Luin ~ 22.10.2015



Kuvaus:
Pieni tyttö odottaa lastenkodin portailla rivissä muiden kanssa, että hänet valittaisiin. Ei valittu tälläkään kertaa.

Kuka olisi arvannut, että kaikki muuttui, kun Jeesus valitsi hänet. Nuoresta naisesta kasvoi tomera aviovaimo, vastuuntuntoinen äiti ja vahva vaikuttaja, jolla on kutsumus tehdä Jumalan valtakunnan työtä. Tarja Honkasen sydän palaa erityisesti lapsityölle, jota hän on tehnyt Suomessa sekä lähetyskentällä Keski-Euroopassa. Tämä Savon ruustinna ei jää neuvottomaksi eikä sanattomaksi, sen tietävät puoliso, seurakuntalaiset ja työtoverit.

Kirjailija Kari Honkanen kirjoittaa vaimonsa elämästä herkästi ja lämpimästi.

Kommentti:

tiistai 20. lokakuuta 2015

Kanto, Anneli: Pyöveli

Anneli Kanto: Pyöveli

Gummerus, 2015

Luin ~ 20.10.2015



Kuvaus:
Pyöveli on rehevä ja groteski romaani kolmesta miehestä, jotka päättävät pohjalaisten elämästä ja kuolemasta. Pyövelin poika Johann oppii maailman lain: pyövelinpojista tulee pyöveleitä ja papinpojista pappeja. Kihlakunnantuomari Wisander opettaa Johannille, että pyöveli on välttämätön kruunun virkamies ja järjestäytyneen yhteiskunnan tärkeä ylläpitäjä. Johann taistelee kohtaloaan vastaan, mutta perinne on vahvempi. Hänet lähetetään kisälliksi Lyypekkiin, missä hän pääsee pyövelien ammattikuntaan ja kuulee, että mestarismiehiä arvosti jo Martin Luther. Kun Johann palaa Vaasaan, kaupunkiin saapuu myös salaperäinen matkalainen, joka esittäytyy apteekkari Eggertsiksi ja kertoo tulleensa kaukaa Nevanlinnasta. Ryövärit ovat kuitenkin vieneet apteekkarin rahat ja todistukset.

Pyöveli, apteekkari ja tuomari päätyvät vähitellen omalaatuiseen riippuvuussuhteeseen keskenään. Kun Pohjanmaan noitavainot alkavat, murtuvat käsitykset laillisuudesta ja rangaistavuudesta. Noitien ajojahti muuttaa kaikkien kolmen elämän peruuttamattomasti.

Anneli Kannon fiktiivinen romaani perustuu todellisiin tapahtumiin. Sen taustalla kummittelevat Euroopan pyövelien historia, 1670-luvun Pohjanmaan noitaprosessit sekä alueen mestarismies Heikki Hakalainen, joka hoiti tointaan 40 vuotta.


Kommentti /
Taas tuli luettua suomalainen historiallinen romaani. Lempilajinihan se onkin ja hienoa löytää "uusia" kirjailijanimiä.
Olipahan aihe. Aika karua, mutta hyvin ja uskottavasti kerrottuna, oikein kunnon tarina.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Röning, Inga: Hippiäinen

Inga Röning: Hippiäinen

Tammi, 2015

Luin ~ 13.10.2015



Kuvaus
Raskausromaani vauvakuumeisille ja immuuneille.

Seksistä voi tietyissä olosuhteissa seurata tiineys eli siunattu tila. Missä on käyttöohje? Kumman pitää röyhtäistä, äidin vai vauvan?

Kreeta Nymanin pötsissä on elämää. Vauva on toivottu, mutta raskaus ei automaattisesti tee hänestä hempeän äidillistä. Onhan urakin. Huolihormoniylituotanto käynnistyy heti, maailma on äkkiä pelottava paikka. Eikä asiaa auta, että Kreeta kiinnostuu sukunsa vaietuista salaisuuksista ja oma äiti alkaa tulla uniin, kutsumatta. Onneksi on Mikko, he ovat sentään enimmäkseen harmoninen pari, ja Sankari-amaryllis.

Hilpeä äitiyspakkausromaani vertaistueksi tai muuten vain virnuiltavaksi.

Kommentti /
Positiivinen kirja. Aluksi tuli sellainen olo, että ei kai tämä taas ole sellaista nykyneuroottista tilitystä, kuinka kaikki on niin vaikeaa. Mutta kirjan positiivinen ja reippaan railakas tunnelma vei mennessään. Kipeitäkin asioita käsitellään ja tietty jännitysmomentti Kreetan elämästä häipyneen äidin kohtalosta (muun suvun lisäksi) pysyy myös sopivasti mukana.

Hieno kirja, jossa taitavasti yhdistetään vakaviakin aiheita humoristiseen kerrontaan. Kyllä tykkäsin!!

tiistai 6. lokakuuta 2015

Havaste, Paula: Maan vihat

Paula Havaste: Maan vihat

Gummerus, 2015

Luin ~ 6.10.2015



Kuvaus:
Vasta äidiksi tullut Kertte joutuu tiukan paikan eteen. Kerten mies Larri on pikaistuksissaan lyönyt vierailta mailta saapuneen piispan kirveellä kuoliaaksi. Nuoreen emäntään silmänsä iskenyt piispan mies Arimo antaa Larrin mennä, kun Kertte tarjoaa itsensä vaihdossa Larrin vapaudesta. Kertte lähtee Arimon kanssa matkalle, joka vie meren yli.

Perillä vastassa on yllätys: Arimon äiti, joka ei ota Kertteä vastaan avosylin. Arimokaan ei pääse helpolla: piispan käskynhaltija Pärtty kuulustelee Arimoa piispan epäilyttävästä kuolemasta kerta toisensa jälkeen. Kun kovakatseinen Pärtty näkee, minkälainen nainen Arimon matkaan tällä kertaa on tarttunut, kuulustelut saavat aivan uuden luonteen. Miten Larrin pakomatka päättyy; mihin väkevä veri Kerten lopulta vie?

Maan vihat on Paula Havasteen uuden 1100-sivulle sijoittuvan sarjan itsenäinen toinen osa. Tuulen vihojen tavoin se sisältää paljon kansanperinnettä: taikoja, enteitä, loitsuja ja ennustuksia.


Kommentti /
Onneksi oli vapaapäivä. Tämä kirja piti lukea melkein yhdeltä istumalta ja nyt harmittaa, että se loppui..
Onpahan hieno tarina, vie kyllä mennessään. Lisää, lisää!!!!

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Nuotio, Eppu: Valetta

Eppu Nuotio: Valetta

Tammi, 1995

Luin ~ 4.10.2015



Kuvaus /
”Mä kuulun tähän luterilaiseen sienilajiin joka kasvaa suoraan kuvatuks ruttanaks. Ei mulla sinänsä ois mitään vastaan vaikka mä huomaisin tulleeni valituks Vuoden Seksiobjekstiks, mutta kyllä pöydän naputtaminenkin on ihan jees.”

Tyttö on valehdellut aina: ollut milloin kirjailija, ranskalainen opiskelija, taitelija, insinööri tai lelukauppias. Itse asiassa hän on soputeltan mallinen pikkukaupungin tyttö eksyksissä isossa Helsingissä. Sitten tyttö löytää Ponihännän ja hänestä tulee kolmessa viikossa kotirouva. Alkaa pikakurssi naiseksi: tehosekoittaminen, mehulinkoaminen, imuroiminen, laihduttaminen. Kodinonni. Naisenonni. Yhtä juttua tyttö vain ei huomaa. Toisetkin osaavat valehdella…
(takakansiteksti)

Pikkukaupungista Helsingin Munkkiniemeen muuttanut nuori nainen matkustaa raitiovaunuilla ympäri kaupunkia. Hän valehtelee ja iskee tarinaa, kertoo itsensä toiseksi. Matka valheista ja kuvitelmista todellisuuteen on kuitenkin lyhyt, usein vain yhden lauseen mittainen. Sitten nainen kohtaa Ponihännän ja joutuu kuulemaan aivan uusia tarinoita. Teoksen minämuotoinen kerronta on sujuvaa, kielellä leikkivää ja intensiivistä.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)


Kommentti
Kun tykkäsin Eppu Nuotion uusimmasta kirjasta, ajattelin aina silloin tällöin lukea lisää Nuotiota. Niinpä varasin ihan summassa joskus tämän kirjan ja nyt luin. Olipahan hauska aikamatka itsekin eletylle 90-luvulle. Tarina lyhykäisyydessään oli vähän ankea ja töksähtelevä. Mutta niin sen oli varmaan tarkoituskin olla, kerrontaa myöten.
Ja taisipas tämä kirja olla Nuotion ihka ensimmäinen (aikuisten) kirja.

tiistai 29. syyskuuta 2015

Doerr, Anthony: Kaikki se valo jota emme näe

Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe

All the Light We Cannot See, 2014

Suom. Hanna Tarkka

WSOY, 2015

Luin ~ 28.9.2015



Kuvaus /
Jännittävä. Koskettava. Ahmittava.

Suuri lukuromaani sodasta, rakkaudesta ja radioaalloista sekä mittaamattoman arvokkaasta jalokivestä, joka määrää kahden erikoisen lapsen kohtalon.

Saksalainen Werner asuu orpokodissa ja kuuntelee öisin ranskankielisiä radiolähetyksiä. Sokea Marie-Laure elää isänsä, Pariisin luonnontieteellisen museon lukkosepän, kanssa. Sota syttyy. Werner sijoitetaan radiolähetyksiä vakoilevaan SS-yksikköön, ja Marie-Laure pakenee Bretagneen, Saint-Malon kaupunkiin. Mukanaan hänellä on salaperäinen, mahdollisesti kirottu, jalokivi, Vuosi vuodelta Wernerin ja Marie-Lauren polut lähenevät toisiaan. Mitä tapahtuu kun heidän tiensä viimein risteävät?


Kommentti
/ No en tosiaankaan lukenut tätä tiiliskiveä kahdessa päivässä Paperiprinssin jälkeen. Tämä jäi kesken, kun laina-aika loppui, mutta onneksi sain kirjan nopeasti uudestaan lainaksi, niin sain jatkaa kirjan loppuun asti. Hieno kirja, ei mikään helppo tietenkään.
Mulle tuottaa aina vaan hankaluuksia tuo aikahyppely. Täytyy vaan pitää kirjaa ajankohdista, kun tätä tulee usein eteen. Häiritsee tietysti, kun ei ole ihan varma, milloin mikäkin käänne tapahtuu. Kirjassa tämä oli ihan selkeästi merkitty, mutta silti menin vähän sekaisin - ja sillä ajankohdalla oli kuitenkin merkitystä hyvinkin paljon.
Rankka ja tietysti surullinen sotakuvaus, jossa valonpilkahduksia ja inhimillisiä kohtaloita, jotka niin jännillä tavoilla kietoutuivat toisiinsa..

lauantai 26. syyskuuta 2015

Utrio, Kaari: Paperiprinssi

Kaari Utrio: Paperiprinssi

Amanita, 2015

Luin ~ 26.9.2015



Kuvaus /
Raajarikko merikapteeni ja tutkimusmatkailija Sebastian Ross palaa kotiseudulleen Suurkosken paperiruukille. Kotikartano ei houkuttele, eikä varsinkaan ruukki, josta Sebastian karkasi jo poikasena.
Virkaheiton luutnantin tyttärelle Wilhelmine Falkenstenille Suurkosken ruukki tarkoittaa kotia. Wilhelmine, pitkä neiti, kohtaa ruukilla miehen ison ja rohjon kuin karhu, eikä mikään ole kuin ennen.
Kun Wilhelmine menettää kaiken, hän joutuu Helsinkiin ylimyssukulaisten outoon taloon, vieraitten ihmisten määräiltäväksi. Kun kaikki sortuu, hänen täytyy joko sopeutua köyhäksi sukulaiseksi tai kapinoida.

Kaari Utrion epookkiromaanissa lukija pääsee romantiikan ja huumorin myötä tutustumaan työhön, jonka tulokselle tämäkin kirja on painettu. Paperiprinssi on kunnianosoitus suomalaisen paperinteon uranuurtajille.


Kommentti /

Taattua ja tuttua Kaari Utriota. Nopealukuinen kirja, jonka juoni imaisee mukaansa. Erityisesti ilahduin päähenkilöiden huumorintajusta, eipä ollut turhaa synkistelyä. Mukavasti kutkuttavaa ja sopivasti vastoinkäymisiä sisältävää tekstiä. Ei mitään isompia yllätyksiä, mutta enpä niitä kaivannutkaan. Halutessaan Utrio kykenee paljon monitasoisempaankin kerrontaan, mutta tykkään tästä kevyemmästäkin. Kaiken tämän raskassoutuisen nykyelon rinnalla on ihana heittäytyä romanttisen tarinan vietäväksi, kuin neito Falkensten konsanaan...

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Karon, Jan: Pappila kiinni elämässä

Jan Karon: Pappila kiinni elämässä - Pappila keskellä elämää 6

In This Mountain, 2002

Suom. Leila Uosukainen

Aikamedia, 2003

Luin ~ 13.9.2015



Kuvaus: Rakastetun sarjan kuudes osa johdattaa lukijan pastori Timin ja Cynthian mukana takaisin Mitfordiin.
Eläkepäivät tuottavat pastori Timille jatkuvaa päänvaivaa. Kun hänen menestyvä vaimonsa kiertää puhujamatkoilla ja Dooley rakentaa tulevaisuuttaan, hän itse joutuu tuijottamaan esseekokoelmansa tyhjää aloitussivua.
Mutta sitten tapahtuu onnettomuus, joka pakottaa jokaisen Mitfordilaisen ajattelemaan elämää uudelta kannalta.
Vanhat ja uudet mitfordilaiset esiintyvät raikkaina ja sympaattisina jälleen kerran Jan Karonin mukaansatempaavassa tarinassa.


Kommentti
Niin, kai se jo kertoo jotain, että olen lukenut saman sarjan kuudennen osan. Oikeastaan haluaisin heti lukea seuraavan, mutta toisaalta haluan säästää jäljelläolevia osia, ettei sarja loppuisi liian pian.
Viehättävä, elämänmakuinen, hauska, ystävällinen ja hengellistä arkipäivää sisältävä kirja ja koko sarja. Kyllä tykkään!

perjantai 4. syyskuuta 2015

Kumara-Moisio, Taru: Maan vetovoima

Taru Kumara-Moisio: Maan vetovoima

Nordbooks, 2014

Luin ~ 3.9.2015



Kuvaus:Kahden lapsen äiti Noora nojaa elämässään tiiviisti eettisiin ja ekologisiin arvoihin: kasvatusoppaat on luettu ja ajankohtaiset lehtiartikkelit säilötty talteen. On kaupungilta vuokrattu tontti, sille rakennettu talo ja siellä esimerkillinen perhe. Silti peilistä väijyvät tyytymättömät kasvot. Kun viisauksiaan aina auliisti jakanut Mumma kuolee, Noora tarttuu elämäänsä uudella, kokonaisvaltaisella otteella: hän päättää järjestää körttimummolleen mahtihautajaiset äitinsä suunnitelmista piittaamatta ja hioa ohessa perheensä viimein toimivaksi.

Maan vetovoima on pieni suuri romaani Noorasta ja hänen tottelemattomasta nukkekodistaan: kasvatusperiaatteista, maailmanpelastushaaveista, onnellisuuden tavoittelusta ja kontrolloidun elämän mahdottomuudesta. Kuinka vaikeaa muka on ymmärtää itseään ja toisia, jos se jo Mummaltakin sujui?


Kommentti: Kirjasta jäi mieleen sana ankea. Mutta ei se nyt ihan toivotonkaan ollut. Pieni ihminen suurine tavoitteineen, vähän pallo hukassa. Mutta voi se pallo vielä löytyä, ja toivotaan niin!

maanantai 31. elokuuta 2015

Williams, John: Stoner

John Williams: Stoner

Stoner, 1965

Suom. Ilkka Rekiaro

Bazar, 2015

Luin ~ 30.8.2015



Kuvaus:
"Unohdettu klassikko" The Observer

John Williamsin Stoner ilmestyi alun perin vuonna 1965 ja se arvioitiin kohtalaisen myönteisesti The New Yorker -lehdessä. Kirja kuitenkin unohdettiin pian, eikä siitä otettu uusia painoksia. Stoner sai toisen mahdollisuuden, kun se yhtäkkiä vuosien jälkeen löydettiin Euroopassa. Anna Gavalda ihastui kirjaan ja halusi kääntää sen ranskaksi. Vuonna 2006 romaanista otettiin uusi painos sekä Yhdysvalloissa että Iso-Britanniassa, ja tästä alkoi kirjan uusi tuleminen. Kriitikot kautta maailman ovat ylistäneet kirjaa, ja Stoner sai myös vuoden 2013 Waterstone Book of the Year -palkinnon.

William Stoner kasvaa maalaistalon poikana Yhdysvaltojen Keskilännessä, pääsee opiskelemaan ja löytää alan, joka kiehtoo häntä: englannin kielen ja kirjallisuuden. Stoner menestyy opinnoissaan, valmistuu maisteriksi ja saa opettajan viran yliopistolta. Hän menee naimisiin, saa lapsen ja opettaa vuosikymmenten ajan, mutta elämä tuottaa vain pettymyksiä. Stonerin ainoat intohimot ovat rakkaus ja opiskelu, ja hän tuntee epäonnistuneensa molemmissa.

Stonerin ansiot ovat yksityiskohdissa ja siinä herkkyydessä, jolla Williams kuvaa Stonerin elämää. Williams herättää ajan, paikan ja ihmiset elävästi henkiin kielellä, jossa tunnekuohut pukeutuvat älylliseen viileyteen ja selkeyteen.
"Kaunis ja koskettava romaani, yhtä laaja, intiimi ja salaperäinen kuin elämä itse." Kirjailija Geoff Dyer


Kommentti /

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Murakami, Haruki: Värittömän miehen vaellusvuodet

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet

Japani, 2013

Suom. Raisa Porrasmaa

Tammi, 2014

Luin ~ 23.8.2015



Kuvaus: Murakami Suomessa!

Huippusuosittu kirjailija palaa aiempaan, realistisempaan tyyliinsä. Uusimmassa romaanissa päähenkilö Tsukuru Tazaki seikkailee Suomessa.

Tsukuru Tazaki on väritön mies. Hän ei ole onneton mutta ei onnellinenkaan. Tsukurun menneisyydessä on kivulias tapahtuma: tiivis ystäväjoukko on sulkenut hänet ulos ilman minkäänlaista selitystä. Tsukuru on järkytyksen seurauksena jäänyt elämässään yksin. Hän kuitenkin tapaa naisen, joka rohkaisee häntä selvittämään, miksi ystävät hylkäsivät hänet. Näin alkaa Tsukurun vaellus menneisyyden hämäriin kerroksiin – ja Suomeen, jonne yksi entisistä ystävistä on muuttanut.


Kommentti...

tiistai 18. elokuuta 2015

Nordberg, Jenny: Kabulin tyttöjen salaisuus

Jenny Nordberg: Kabulin tyttöjen salaisuus - vaietun vastarinnan jäljillä Afganistanissa

The Underground Girls of Kabul, 2014

Suom. Irmeli Ruuska

WSOY, 2015

Luin ~ 18.8.2015



Kuvaus: Voisin olla mitä vain, kunhan en afgaaninainen.
Pulitzer-palkitun ruotsalaisen toimittajan kehuttu reportaasi pojiksi kasvatetuista afgaanitytöistä.
Afganistania hallitsevat miehet. Pojan syntymää juhlitaan, tytön syntymää saatetaan surra. Mutta vaihtoehtokin on: bacha posh -perinteessä tyttölapsi kasvatetaan poikana murrosikään saakka.

Jenny Nordberg kertoi tästä vaietusta kulttuurista New York Timesin artikkelissaan vuonna 2010. Jutusta tuli yksi lehden historian kommentoiduimpia, ja Nordberg palasi Kabuliin jatkamaan tutkimustyötään. Työn tuloksena syntyi koskettava kirja poikina kasvaneiden naisten peloista, toivosta ja voimasta.

Jenny Nordberg on ruotsalainen toimittaja, joka sai Pulitzer-palkinnon vuonna 2005 Yhdysvaltain rautatieteollisuutta käsittelevästä New York Timesin juttusarjasta. Nordberg asuu nykyään Yhdysvalloissa ja kirjoittaa säännöllisesti muun muassa Svenska Dagbladetiin ja New York Timesiin. Kabulin tyttöjen salaisuus on Nordbergin ensimmäinen tietokirja.

lauantai 1. elokuuta 2015

Brockmole, Jessica: Kirjeitä saarelta

Jessica Brockmole: Kirjeitä saarelta

Letters from Skye, 2013

Suom. Marja Helanen

Bazar, 2015

Luin ~ 1.8.2015



Kuvaus

“Skotlannin kauneutta, sodan traagisuutta, sydämen kaipausta ja epäluottamuksen erilleen raastaman perheen vaikeuksia kuvataan suurenmoisella tavalla, ja tarinaan on jätetty juuri oikea määrä aukkoja lukijan mielikuvitukselle.” Publishers Weekly

Maaliskuu 1912. Elspeth on 24-vuotias nuori runoilija, joka asuu kauniilla Skyen saarella Skotlannissa. Hän pelkää purjehtimista eikä siksi koskaan poistu saarelta. Hänen hämmästyksensä on sanoinkuvaamatonta, kun hän saa ensimmäisen ihailijapostinsa kaukaa Amerikasta yliopisto-opiskelija Daveyltä. Kirjeenvaihdosta puhkeaa heidän välilleen lämmin ystävyys.

Kesäkuu 1940. Elspethin tytär Margaret on rakastunut ilmavoimien lentäjään eikä ymmärrä ollenkaan, miksi hänen äitinsä varoittaa sotkeutumasta rakkauteen sodan aikana. Kun pommi tuhoaa osan heidän talostaan ja Elspeth katoaa, Margaretilla ei ole muita jälkiä seurattavanaan kuin läjä raunioista löytyneitä kirjeitä. Kuka on Graham? Ja miksi hän kirjoittaa naiselle nimeltä Sue? Ja miksi kirjeenvaihdon paljastuminen Margaretille järkytti Elspethiä niin paljon?

Kirjeitä saarelta on kirjeromaani, joka tempaa mukaansa. Se vie lukijan kahdelle mantereelle ja molempien maailmansotien aikaan. Jessica Brockmole onnistuu tavoittamaan jotain suurempaa siitä, miten ihmiset rakastuvat toisiinsa.
Kommentti /

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Green, John: Tähtiin kirjoitettu virhe

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe

The Fault in Our Stars ...

WSOY, 2013

Suom. ?

Luin ~ 15.7.2015



Kuvaus

Kommentti... Olen nähnyt tämän leffan. Tykkäsin. Kirja oli aivan yhtä hyvä ja oikeastaan ihana sama kuin leffakin.

Dirie, Waris: Aavikon kukka

Waris Dirie: Aavikon kukka (Cathleen Miller)

Desert Flower, 1998

Suom. Riitta Toivanen

WSOY, 1999

Luin ~ 14.7.2015



Kuvaus
PAIMENTOLAISESTA HUIPPUMALLIKSI JA YK:N ERITYISLÄHETTILÄÄKSI

Waris Dirie syntyi somalialaiseen paimentolaisperheeseen, jossa noudatettiin perinteisiä tapoja: tyttöjä naitettiin vanhoille miehille ja pikkutyttöjen sukuelimet silvottiin. Kolmetoistavuotiaana Waris nousi kapinaan ja karkasi välttääkseen avioliiton 60-vuotiaan kanssa. Monien vastoinkäymisten jälkeen hän onnistui matkustamaan kotiapulaiseksi Lontooseen. Tytön opetellessa siellä lukemaan ja kirjoittamaan eräs valokuvaaja kiinnitti huomiota hänen kauneuteensa, ja pian Waris oli luonut mallinuran, joka vei hänet yli kymmeneksi vuodeksi New Yorkin muotipiirien tähdeksi ja lehtien kansikuviin. Myöhemmin hänestä tuli YK:n erityislähettiläs.

Aavikon kukka on monella tavoin antoisa ja koskettava teos: se on kuvaus paimentolaisheimon karusta elämästä, erikoinen näkökulma valokuvamallin työhön sekä ihmisoikeuksien puolustajan omakohtainen puheenvuoro.

Kommentti..

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Pääskysaari, Jenni: Tyttö, sinä olet

Jenni Pääskysaari: Tyttö, sinä olet (*)


Otava, 2015

Luin ~ 11.7.2015



Kuvaus /
Tyttö, sinä olet ainutlaatuinen! rohkea! rakastettu!

Pieni suuri kirja, talismaani, jossa sanotaan kaikki ne asiat, jotka jokaisen tytön tulisi saada kuulla.

"Tyttöasia on minulle kolmen tytön äitinä sydämenasia. Tässä kirjassa on suuria tytön elämään liittyviä teemoja itsetunnosta, unelmoinnista, oman elämän johtamisesta... uudenlaisesta tyttöydestä, joka pelastaa maailman", kertoo Jenni Pääskysaari kirjansa synnystä.

Pääskysaaren omien tekstien lisäksi kirjassa on haastatteluja ja tarinoita vahvoista tytöistä ja naisista.


Kommentti /
Luin, kun mietin, olisko tässä 12-vuotiaallle tyttärelle kiva lahjakirja. Palautin kirjan, palaan asiaan ehkä myöhemmin. Ihan asiaa kyllä...

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Didierlaurent, Jean-Paul: Lukija aamujunassa

Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa

Le liseur du 6h27, 2014

Suom. Kira Poutanen

Tammi, 2015

Luin ~ 7.7.2015



Kuvaus: Voiko kirjoja rakastaa liikaa?

Hyvänmielen tarina miehestä, joka rakastaa kirjallisuutta ja tuhoaa työkseen kirjoja.
Joka aamu kello 6:27 mies nimeltä Guylain nousee junaan, ottaa laukustaan irrallisia sivuja ja alkaa lukea ääneen. Hän on töissä kierrätyslaitoksessa makulointikoneen käyttäjänä: kone on kuin peto, joka armotta ahmii myymättä jääneet kirjat kitaansa, ja Guylainille jää vain irtolehtiä.
Ujolla Guylainilla on junassa faninsa ja työpaikalla kirjallisuuden vaurioittamat ystävänsä, mutta junasta löytynyt päiväkirja muuttaa kaiken. Hän ryhtyy jäljittämään kirjoittajanaista lähiöiden ostoskeskuksista.

Jean-Paul Didierlaurent on ranskalainen kirjailija, jonka novellit ovat voittaneet palkintoja. Lukija aamujunassa on hänen esikoisromaaninsa, ja se myytiin 20 maahan jo ennen ilmestymistään.


Kommentti /Oui! Tykkäsin!

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Druckerman, Pamela: Kuinka kasvattaa bébé

Pamela Druckerman: Kuinka kasvattaa bébé - Vanhemmuus Pariisin malliin

Engl. Bringing Up Bébé
One American Mother Discovers the Wisdom of French Parenting, 2012


Suom. Terhi Vartia

Siltala, 2012


Luin ~ 4.7.2015



Kuvaus
Lapset ovat samanlaisia kaikkialla maailmassa eikä kasvattaminen ole helppoa missään. Mistä siis johtuu, että ranskalainen äiti saa siemailla rauhassa kahviaan lasten leikkiessä keskenään, kun taas yhdysvaltalaisen äidin kaikki aika kuluu hiekkalaatikkonahinoiden selvittelyyn?

Kun yhdysvaltalainen Pamela Druckerman alkoi odottaa esikoistaan Pariisissa, hän innostui tutkimaan ranskalaisen kasvatuksen salaisuutta. Miksi ranskalaiset vauvat nukkuvat läpi yön? Miksi pienetkin ranskalaislapset osaavat paitsi syödä monipuolisesti, myös noudattaa hyviä pöytätapoja? Ja vaikka lapset käyttäytyvät hyvin, he eivät vaikuta lainkaan lannistetuilta tai ilottomilta, vaan aivan yhtä luovilta ja eloisilta kuin muuallakin maailmassa.

Huippuluokan taloustoimittaja Druckerman alkoi kirjata havaintojaan vaippalaukkuun sullomaansa vihkoon. Hän huomasi, että Ranskassa ei tunneta ajatusta rasittuneesta äidistä, jolla ei ole omaa elämää. Ranskalaiset eivät ajattele, että heidän olisi jatkuvasti palveltava lastaan, eivätkä pode siitä syyllisyyttä. Heillä on lapsiinsa rento ja rauhallinen auktoriteetti, jota voi vain kadehtia. He ovat hyvin tiukkoja joissain asioissa ja hämmästyttävän sallivia toisissa. Etsiessään omaa tapaansa sanoa napakasti non Druckerman huomasi, että lasten (myös hänen omiensa) kyky ymmärtää asioita ja toimia itsenäisesti on suurempi kuin hän olisi koskaan voinut kuvitella.

Kuinka kasvattaa bébé on lämpimän humoristinen ja perusteellisesti taustoitettu kirja siitä, miten ranskalaiset onnistuvat tekemään mahdottoman: kasvattamaan lasta lapsuutta kunnioittaen, mutta ilman että tinkivät omasta aikuisuudestaan. Se antaa lukijalle inspiroivia ja käytännönläheisiä ohjeita siitä, miten vanhemmuutta harjoitetaan Pariisin malliin.

Kommentti /

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Nicholls, David: Sinä päivänä

David Nicholls: Sinä päivänä

One Day, 2009

Suom. Sauli Santikko

Otava, 2011

Luin ~ 24.6.2015



Kuvaus: Englantilainen David Nicholls on romaanissaan Sinä päivänä onnistunut luomaan kaksi hyvin erilaista hahmoa. Emma Morley on päättäväinen ja älykäs nuori nainen, joka on valmis puuttumaan epäkohtiin ja tekemään töitä unelmiensa eteen. Dexter Mayhew taas on itsevarma ja huoleton nuorukainen, jonka päämäärä on nauttia elämästään täysin siemauksin. Molemmat ovat omalla tavallaan rakastettavia, ja kummankin elämää ja ajatuksia seuraa kiintymyksellä. Lienee lukijasta kiinni, tuntuuko ”vastakohdat täydentävät toisiaan” -ajatus loppuun kulutetulta ja kornilta, mutta itse en ainakaan anna asian häiritä.

Kun Emma ja Dexter Edinburghin yliopistosta valmistuttuaan päätyvät yhdeksi ikimuistoiseksi yöksi toistensa seuraan, alkaa mukaansatempaava tarina, jonka käänteitä on mahdotonta ennustaa. Emman ja Dexterin välille kehittyy vahva side, syvä ystävyys, joka on molemmille lohtu suuressa ja haastavassa maailmassa. Kumpikin joutuu kuitenkin tekemään omat ratkaisunsa ja kärsimään omista virheistään. Elämä ei aina etene käsikirjoituksen mukaan, etenkään jos käsikirjoitus on hukassa itse näyttelijöiltäkin.

Tapahtumat alkavat vuodesta 1988 ja päättyvät vuoteen 2007. Nichollsin persoonallinen ratkaisu on syventyä sankareidensa elämään joka vuosi ainoastaan heinäkuun viidentenätoista päivänä. Aluksi ratkaisu hämmentää ja häiritsee, mutta alkaa nopeasti tuntua nerokkaalta, sillä näin lukijalle jää rutkasti mahdollisuuksia käyttää mielikuvitustaan ja tarina etenee jouhevasti vuodesta toiseen.


Kommentti / No niin, D. Nicholls on kuulemma ollut mukana käsikirjpoittamassa Rimakauhua ja rakkautta - sarjaa.
ilmankos oli niin samantapainen käänne, joka olikin ehkä muuten hyvässä kirjassa hieman pettymys. Kun siis tuli tunne, että tätä juttua on käytetty ennenkin.
Tykkäsin kirjasta, 80- ja 90-lukujen kuvaus itsellekin niin tutuista aikakausista osuu niin nappiin.
Kevyehkö kirja sisältää ovelasti vakavamman pohjavireen, sekin on hieno juttu. Jotenkin tarina vähän lässähti käännekohdassaan, kai mä sitten oon niin romanttinen, että olisin toivonut toisenlaista loppua. (kieli poskessa, etten paljasta juonta..)

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Magee, Audrey: Sopimus

Audrey Magee: Sopimus

The Undertaking, 2013

Suom. Heli Naski

Atena, 2015

Luin ~ 19.6.2015



Kuvaus: Berliini ja natsien itärintama: Katherina Spinell ja Peter Faber menevät naimisiin toisiaan tapaamatta. Peter saa häiden ansiosta loman rintamalta, ja Katherinalle kuuluu leskeneläke, jos Peter kaatuu.
Vastoin odotuksia pari rakastuu ja Katherina tulee raskaaksi.
Kuherruskuukausi on synkkä. Peterin appi vie vävyn tyhjentämään juutalaiskoteja, hakkaamaan lapsia ja tönimään heitä tiellä odottaviin autoihin. Peter tottelee eleettömästi ja sukeltaa aamuyöstä Katherinan syliin. Kun Peter palaa Stalingradiin, Spinellit muuttavat juutalaisilta jääneeseen asuntoon ja Katherinan vauva saa juutalaisperheen hienot lastenvaunut.
Sopimus on raadollinen ja säälimätön romaani sodasta, rakkaudesta, itsekkyydestä ja anteeksiannosta. Audrey Mageen henkilöiden moraali korruptoituneessa arjessa hämmentää. Peter ja Katherina eivät peitä osallisuuttaan natsi-Saksan hirveyksiin, mutta he saavat niistä aikanaan myös osansa. Hans Falladaan ja Heinrich Bölliin verrattu Magee suuntaa huomion sota-ajassa kamppaileviin yksilöihin antamatta armoa heidän sokeille pisteilleen.
Sopimus on irlantilaisen Audrey Mageen esikoisromaani, ja se oli arvostetun The Bailey’s Women’s Prize for Fictionin ehdokas sekä Ranskan esikoiskirjapalkintoehdokas. Teos on monien kirjakauppojen lukupiirikirja sekä arvostelumenestys.


Kommentti /

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Honkasalo, Laura: Perillä kello kuusi

Laura Honkasalo: Perillä kello kuusi

Otava, 2015

Luin ~ 16.6.2015



Kuvaus /
Kesä 1966 - maailma avautuu, rakkaus vapautuu. Kenenkään huomaamatta kahden helsinkiläisnaisen elämä muuttuu peruuttamattomasti.

Nelikymppinen Vuokko on viettänyt edustusrouvan elämää. Lasten aikuistuessa elämään hiipii tyhjyys. Kun hän kohtaa toistakymmentä vuotta nuoremman Martin, tyhjyydessä leimahtaa kipinä.

Aune on tehnyt itsensä korvaamattomaksi työpaikalla ja vaiennut tunteistaan. Ankara velvollisuudentunto on ollut papin tyttärelle itsestäänselvyys lapsuudesta asti. Kun Aune uskaltautuu muodikkaalle Kanarian-matkalle, elämään avautuu uusia näköaloja.

Kommentti /
Meni tovi, ennen kuin lämpenin kirjalle. Heti toisella sivulla oli mielestäni asiavirhe, josta en meinannut päästä yli. En ole koskaan kuullut Nurmijärven lasista, Nuutajärvestä kylläkin.
Kirjan alku lähti jotenkin hitaasti liikkeelle, harkitsin jopa lukemisen keskeyttämistä. Ehkäpä tarkkoja ajankuvausyksityiskohtia oli jotenkin liikaa, ne veivät huomion pois henkilöistä, vaikka toki auttoivat ajankuvassa ja henkilöidenkin esittelyä. Tuntui, että kerrottiin kauhean pitkään jostain yksittäisestä tilanteesta juonen kustannuksella. Kun sitten vielä hypättiin henkilöistä toisiin ja vielä ajassakin aika kauas, en ihan meinannut päästä juoneen mukaan.

Onneksi luin kuitenkin sitkeästi eteenpäin, koska olihan tämä mielenkiintoinen ja hieno kirja. Tykkäsin tosi paljon!!
Henkilöt todella heräsivät eloon (monessakin mielessä). Kun on itse 60-luvun lapsi, tämä toi mukavasti lapsuuden ajat mieleen asenteineen ja elämänmenoineen.
Oli tosi herkullista olla mukana etenkin Aunen elämänmuutoksessa sekä vanhan ja nuoren sukulaisen kohtaamisissa ja toisiinsa lähentymisessä. Vaikka kritiikki kohdistui erityisen paljon Aunen tiukkaan kristilliseen kasvatukseen, se oli kuitenkin taiten tehty eikä liian provosoivaa. Ja niin totta. (Olenhan vähän herkkä sille aiheelle :/ .)

Loppuratkaisu oli uskottava, joskin hieman surullinen, koska miesten osuus oli kyllä tällä kertaa kovin apea. Toki se oli varmaan tarkoituskin, kuvata aikakautta nimen omaan naisten ja naisasian näkökulmasta. Silti (haluamatta paljastaa juonta sen enempää) tuntui jännältä, että suurin muutos ja vapautus naisten elämässä liittyi kuitenkin ja jälleen miehiin...
Huomasin juuri, että olenpa lukenut nyt monta suomalaista naiskirjailijaa - ja hyviä!

P.s. Mulle ei selvinnyt, mihin kirjan nimi viittaa? Olenkohan lukenut vähän huolimattomasti..

torstai 11. kesäkuuta 2015

Harman, Patricia: Hope Riverin kätilö

Patricia Harman: Hope Riverin kätilö

The Midwife of Hope River, 2012

Suom. Sari Karhulahti

Bazar, 2014

Luin ~ 11.6.2015



Kuvaus / Amerikkalaisen kätilön tarina.

Elämä on kuljettanut Patience Murphyn maaseudulle, Hope Riverin kaivoskylään. 36-vuotias leski, jota poliisi etsii kahdessa osavatiossa, elää yksin Länsi-Virginian vuorilla, koska on liian vanha ja liian omapäinen kurtiseeraamaan.

Ystävänsä, opastajansa ja epävirallisen holhoojansa, rouva Kellyn kuoleman jälkeen Patiencesta on tullut kylän kätilö. Suuren laman aiheuttama köyhyys ja puute näkyvät kaikkialla, ja Patiencea pyydetään yhä useammin auttamaan vaikeissa synnytyksissä, koska perheillä ei ole rahaa lääkäriin. Rouva Kellyn kulunut Synnytysoppi-kirja apunaan Patience opettelee ammattia ja etsii paikkaansa kyläyhteisössä. Epäröityään pitkään hän ottaa apulaisekseen Bitsyn, värillisen tytön, joka osoittautuu korvaamattomaksi ystäväksi. Vahva mutta samalla haavoittuvainen Patience ponnistelee uuden elämän puolesta ja taistelee ennakkoluuloja, köyhyyttä ja oman menneisyytensä varjoja vastaan.


"Olen esittänyt liian monia rooleja liian lyhyessä ajassa; minulla on ollut liian monia nimiä ja olen asunut liian monissa paikoissa. Paluu takaisin alkuun auttaa."


"Syntymä ja kuolema, niin tiukasti yhteen punoutuneet. Rakkaus, syntymä, kuolema, minun trilogiani."


Kommentti /
Mistä johtuu, että jostain aiheesta tulee melkein muoti-ilmiö. Näitä kätilökirjoja tuntuu nyt riittävän.
Tämä kirja oli hyvä lukukokemus, pähenkilö oli riittävän mielenkiintoinen, hänen kohtalonsa alkoi aidosti kiinnostaa. Synnytysten kuvaamista oli juuri sopivasti, oikeastaan yllättävääkin, miten kirjailija sai joka kerta tuoreen näkökulman asiaan, vaikka synnytyksiä tosiaan kuvattiin melkoisen monta!

Yksi hyvän kirjan tuntomerkki on mielestäni se, että kirjan henkilöt (oikeat tai kuvitellut) jäävät mieleen pitkäksi aikaa eikä tee mieli aloittaa uutta kirjaa, ennen kuin edelliset ovat asettuneet hieman taka-alalle. Nytkin teki mieli odottaa pari päivää (vaikka kirjaston jono tikittää jo....!) ja silti oli tunne, ettei olisi halunnut vielä siirtyä uuteen tarinaan. Varsinkin, jos se seuraava kirja ei olisikaan kovin hyvä, harmittaisi, että edellisen tunnelma on hävinnyt.

Edit kommentti 13.6.2015

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Härkönen, Anna-Leena: Ihana nähä!

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! - ja muita kirjoituksia

Otava, 2015

Luin ~ 5.6.2015



Kuvaus /
Jäljittelemätöntä Anna-Leenaa, huumorin ja terävien sanojen voimaa.Taistelu latteutta ja laumasieluisuutta vastaan jatkuu. Mitä kaunistelluilla totuuksilla tarkoitetaan? Miksi suomalaisia aina haukutaan?

Syyllistäjät, tylyt asiakaspalvelijat ja Suurten Äitien Kerho saavat kyytiä Anna-Leena Härkösen uudessa kirjoituskokoelmassa. Entä miten rentoutua tai järjestää hyvät bileet? Ihana nähä! sisältää myös pornon puolustuspuheen sekä uskollisen ystävyyden määritelmän.
Ja tiedoksi kaikille: Nainen ei ole koskaan sopiva.


Kommentti /
Kevyt välipalakirja. Hauskoja juttuja, joista moneen huomasi kyllä samaistuvansa. Kai se on se sama syntymävuosikymmen, joka yhdistää. Kyllä muhun kolahtaa tällainen kepeä, pakinatyylinen asiaintilojen ruotiminen pieni v-mäinen pilke silmäkulmassa. Kun on sopivasti omakohtaisuuden tunnetta, niin ai, kun on maukasta :).

perjantai 15. toukokuuta 2015

Clement, Jennifer: Varastettujen rukousten vuori

Jennifer Clement: Varastettujen rukousten vuori

Prayers for the Stolen, 2014

Suom. Terhi Kuusisto

Like, 2014

Luin ~ 15.5.2015




Kuvaus / Tervetuloa vahvojen naisten valtakuntaan

Ladydi elää viinaanmenevän ja kleptomaniaan taipuvaisen äitinsä kanssa pienessä vuoristokylässä Meksikon luoteisosassa. Ladydin isä, lipeväkielinen naistenkaataja, on häipynyt niin kuin kylän muutkin miehet. Jotkut ovat töissä USA:ssa, toiset huumekartelleissa, ja jäljellä ovat vain naiset, lapset ja skorpionit. Naiset selviytyvät kukin omalla tavallaan. Ladydin äiti rukoilee ahkerasti mutta harhauttaakseen kuulijaa ei pyydä sitä, mitä oikeasti haluaa: eihän Jumala kuitenkaan toteuta hänen toiveitaan, mies kun on.

Kylässä äänet toimivat varoitussignaaleina. Auto tarkoittaa aseistettuja huumelordeja, jotka haluavat kaapata kylän kauneimmat tytöt. Säksättävä helikopteri puolestaan merkitsee sitä, että huumepelloille ruiskutettaviksi määrätyt myrkyt pudotetaan kyläläisten niskaan. Kun Ladydi palkataan rikkaaseen perheeseen Acapulcoon, hän saa totutella myös luksuselämään – ja yllättäen löytyvään rakkauteen.

Mexico Cityssä asuva yhdysvaltalainen Jennifer Clement on PEN Meksikon puheenjohtaja, prosaisti, runoilija ja tietokirjailija. Tätä kirjaa inspiroi työ meksikolaisten naisvankien parissa. Naiset piirtyvät kirjan sivuille elävinä, vahvoina hahmoina, jotka saavat voimaa toisistaan ja ennen kaikkea tilanteensa synnyttämästä mustasta huumorista.


Kommentti /

maanantai 11. toukokuuta 2015

Nuotio, Eppu: Mutta minä rakastan sinua

Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua

Otava, 2015

Luin ~ 11.5.2015



Kuvaus / Valloittava kuvaus keski-ikäisestä rakkaudesta täynnä kaipausta ja huumoria. Kun ei ole mitään menetettävää, ja kaikki.

Karin Kiurukorpi, viisikymppinen historianopettaja, toipuu avioerosta. Petetty ja jätetty on myös Lauri Eriksson, insinööri, jolle nainen on yhä mysteeri.

Karin ja Lauri osuvat sattumalta samaan asunto­näyttöön, ja Kohtalon sormi tarttuu heitä kauluksesta. Tunteikas tarina vie heitä toisiaan ja rakkautta kohti. Matkassa on monta mutkaa, joita aiheuttaa myös Kaari Pelkonen, Lauriin epätoivoisesti hullaantunut työkaveri.

Koittaako viimein päivä, jona Karin ja Lauri uskaltavat paljastaa toisilleen kaiken? Päivä, jolloin kaipaus on heidän yhteistä menneisyyttään?


Kommentti /
Voi kun tykkäsin tästä kirjasta. Kaunis ja aito, eikä suinkaan siirappia.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Perho, Anna: Pientä säätöä

Anna Perho: Pientä säätöä

Otava, 2015

Luin ~ 6.5.2015



Kuvaus /
Referaatti:
Raitistuuko viinamäen mies, kun 9-vuotias Anna alkaa käännyttää naapuriaan Jeesuksen ja arabiankielisen Raamatun avulla? Entä kannattaako ostaa belgialaiselta rikollisliigalta käytetty auto? Miten peittää ypäjäläisyytensä, kun on menossa jäätävän cooleille stadilaissynttäreille? Onko viisasta liftata New Yorkissa Helvetin Enkeleiden kyytiin?

Kirjassaan Pientä säätöä Perho avaa kasvutarinaansa piinallisen henkilökohtaisten anekdoottien kautta, jotka heittelevät lukijaa huutonaurun, vaivaantuneen epäuskon ja riemukkaiden oivallusten välissä. Rakastettavien tarinoiden sanoma on, että on ok epäonnistua - kunhan nousee nopeasti ja jatkaa pystypäin kohti uusia katastrofeja.


Kommentti / En tunne Anna Perhoa, en ole nähnyt tv:ssä enkä kuullut radiossa enkä lukenut yhtäkään kolumnia. No, kirja oli ainakin kevyempi kuin edellinen lukemani.
Jostain syystä mieleeni tulee tapaus kaukaa yläkouluiästä. Olin Raumalla Suzuki-kurssilla. Opiskeltiin siis soitonopetuksen antamista Suzuki-metodilla. Itse en ollut sinne hakenut, pyytänyt, mutta menin, kun kotoa käskettiin. Mummulassa asuin ja menihän se siinä.. Kurssilla oli aikuisia ja yksi toinen nuoreksi luokiteltava henkilö. Kurssia varten piti ostaa nippu nuotteja, tai ne siis sai lunastaa sieltä opettajalta. Mulla oli rahaa mukana ja maksoin omat kirjani. Tämä toinen "nuori" pummasi multa rahaa sanoen, että maksaa ne mulle heti seuraavana päivänä takaisin. No eipä maksanut, ei ikinä. Oli tosi tylsää kinuta niitä rahoja, muuten en olisi edes kehdannut, mutta kun kotijoukot antoivat aika parmatuksen, miksi olin ventovieraalle lainannut (isohkon) summan. Hämärä mielikuva, että tyttö olisi maksanut jonkun ihan pienen osan, mutta ei missään tapauksessa koko hintaa. Oli kyllä niin tylsää, koko kurssi sai aika ikävän tunnelman sen jälkeen. Ja vieläkin sen muistan.
Jostain syystä tämä tulee mulle mieleen? En tiedä, miten se Anna Perhoon tai kirjaansa liittyy. Ehkä tytön nimi oli samantapainen.

No, kirja sitten. Lukihan sitä, kaikkihan nyt sen verran uteliaita on, että toisen noloja paljastuksia lukee.

maanantai 4. toukokuuta 2015

Karon, Jan: Pappila meren rannalla

Jan Karon: Pappila meren rannalla

A New Song, 1999

suom. Leila Uosukainen

Aika Oy, Kristilliset kirjat, 2002

Luin ~ 4.5.2015

5. osa Pappila-sarjaa



Kuvaus /
Vastikään eläköitynyt pastori Tim löytää itsensä kauniin Whitecapin saarelta palvelemassa Johanneksen lehtokirkon omaperäistä seurakuntaa ja varsin persoonallista naapurustoaan. Kavanaghit avaavat uuden kotinsa ovat haavoitetuille sydämille, isänsä hylkäämälle kolmivuotiaalle sekä erittäin monipuoliselle kalaruualle.
Koti-ikävä, Dooleyn seikkailut auton ja tyttöjen maailmassa sekä Pauline Barlowen lähestyvät häät pitävät pariskuntaa puristuksessa, kunnes mereltä puhaltava myrsky saa Timin ja Cynthian juurtumaan uuteen kutsumukseensa
.

Kommentti / Ensin ajatus Pappilan väen siirtymisestä ihan uusiin maisemiin tuntui kyllä aika oudolta, mutta olipa hyvä juttu. Nauroin välillä ääneen ja välillä taas luin eteenpäin kyyneleet silmissä. Tämä on ehkä tähän mennessä paras osa - tai ainakin mulle jäi sellainen fiilis. Henkilöt on jo niin tuttuja, mutta tarinan käänteet onnistuvat kuitenkin yllättämään. Henkilöt ovat erittäin uskottavia.
Suoraan ja kursailematta kuvattu usko ja kristillisyys tuntuu todella hyvältä!

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Karon, Jan: Pappilan väki saa aikaan

Jan Karon: Pappilan väki saa aikaan

Pappilan elämää IV

Out to Canaan, 1997

Suom. Leila Uosukainen

Aika Oy, 2002

Luin ~ 22.4.2015



Kuvaus /

Mitfordissa kuhistaan. Pastori Timin paljon puhuttu eläkeikä alkaa lähestyä, eikä pappila säästy muutosten tuulilta. Salaperäinen H. Tide tekee kiinteistökauppoja juuri pormestarinvaalien alla. Dooley kasvaa huimaa vauhtia ja etsii identiteettiään. Mihin nuori miljonääri lopulta päätyy, kun äiti löytää uuden onnen, sisaruksia etsitään ympäri maata ja Niittyhakaan on palkattu uusi harjoittelija?
Hoppy ja Olivia Harper Lace-tyttöineen, Winnie Ivey, Louella ja lukuisat muu Mitfordin elämää rikastuttavat asukit seikkailevat iki-ihanan Pappila-sarjan neljännessä osassa. (takakansiteksti)


Kommentti / On niin kiva lukea tutuista henkilöistä. Tarinassa on juuri sopivassa suhteessa tuttut kerrontaa ja uusia yllättäviä käänteitä. Ihana sarja!

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Sivonen, Henna-Kaisa: Mummoillen

Henna-Kaisa Sivonen: Mummoillen - Henkisen mummon käsikirja

Gummerus, 2015

Luin ~ 18.4.2015



Kuvaus / "Mummous ei ole sidottu ikään, lastenlasten saamiseen tai edes sukupuoleen, se on mielentila. Nuorikin ihminen voi hakea mummotyylistä inspiraatiota pukeutumiseen, sisustukseen tai ruuanlaittoon. Jos mummous on toinen minäsi, tämä kirja on sinua varten! Ja vaikka mummous vasta kolkuttelisi ovella, esimerkiksi mummolahenkisen sisustustyylin voi päästää valloilleen mökillä tai keräilemällä vintage-esineitä."
Moderni mummo kierrättää, tekee kirpputorilöytöjä ja säilöö satoa talven varalle. Pukeutumisen lisäksi myös siivouksessa ja kuntoilussa siirrytään mummosarjaan. Teräsmummon arvonimen saa potkukelkkaa lykkimällä. Käytännöllisten ohjeiden ja vinkkien ohella kirjassa tavataan mummoilualojen asiantuntijoita ja eri mummotyyppejä: tunnetko jo joogaavan mummon, tarinoivan porvarisrouvan ja tarmokkaan työläismummon? "Kolmikymppiset hurahtivat mummoiluun. Henkisesti mummo. Eläkeläissielu. Näin kolmikymppiset kuvailevat itseään. Yhä useampi on vaihtanut baari-illat hölskytyskurkkuihin ja neulekerhoon." - MeNaiset


Kommentti /
Ihan kiva kirja, vaikka tuollainen mummoilu-nimitys onkin vähän ärsyttävä. Ehkä se johtuu siitä, että oon ollut oikeastaan aina aika mummo.
Tein isoäidinneliöpeittoja jo 80- ja 90-luvuilla. Sekä itselleni että kummitytölle :). Marjat, säilöntä, hillonkeitto,....
Räsymatoistakin tykkään ihan ilman mummoilua (ja oon aina tykännyt). Kaikenlainen kotikutoisuus on kulkenut ihan aina mukana, joten hmmm....
Mutta ihan kiva kirja lukea juu ja seuraavalle sukupolvelle se ehkä onkin eri juttu mummoilla.

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Boyne, John: Leijuva poika

John Boyne: Leijuva poika

The Terrible Thing That Happened to Barnaby Brocket, 2012

Suom. Laura Beck

Bazar, 2014

Luin ~ 16.4.2015



Kuvaus /
"Häpeilemätön ja monin paikoin virkistävän hullunkurinen... Tarinassa on juuri sitä samaa mitä hitsiä tapahtuu seuraavaksi -tunnelmaa kuin Dahlin ja Ibbotsonin romaaneissa."
The Guardian

Billy Brocket syntyi tuiki tavalliseen perheeseen, tuiki tavallisille vanhemmille. Lakimiesäiti ja -isä välttävät herättämästä turhaa huomiota ja pyrkivät kaikessa kohtuuteen. Billyllä on sisko, veli ja uskollinen koira nimeltä Kapteeni Nemo. Perheellä on vain yksi ongelma: Billy uhmaa perustavanlaatuista luonnonlakia, painovoimaa. Hän leijuu, ellei käytä huomiota herättäviä hiekkapusseja painoina.
Kunnes eräänä päivänä vanhemmat kyllästyvät erilaiseen poikaan ja tekevät peruuttamattoman ratkaisun.

Leijuva poika kertoo kahdeksanvuotiaan pojan huimasta seikkailusta ilmojen ja mannerten halki. Tarina herättää pohtimaan outoutta ja rohkaisee hyväksymään erilaisuuden, ja se sopii kaikenikäisille lukijoille. Vauhdikkaan tarinan on kuvittanut arvostettu irlantilainen kirjailija ja kuvittaja Oliver Jeffers.


Kommentti / Yhdyn täysin tuohon kommenttiin "tarina herättää pohtimaan outoutta ja rohkaisee hyväksymään erilaisuuden".
11-vuotias tytär luki tämän kirjan ensin, se toi mielenkiintoisen näkökulman omaankin lukemiseen.

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Lehtinen, Tuija: Joka kimma sen tietää

Tuija Lehtinen: Joka kimma sen tietää

Otava, 1988

Luin ~ 11.4.2015



Kuvaus /Kaupunkilaistyttö Bambi joutuu muuttamaan maaseudulle. Armeijan leivistä eläkkelle jäänyt isä ryhtyy lammasfarmariksi, ja perhe joutuu mukautumaan päätöksen.
Bambin elämään astuvat pesis, kasvimaan kitkemiset, ihastumiset ja uudet ystävät.
Naapurissa asuvat Totti ja hänen ukkinsa heilauttelevat kapinallisuudellaan Bambin perheen elämänarvoja.
Vähitellen isän tyttö huomaa kenen seurassa voi olla oma itsensä, eikä tarvitse vetää vierasta roolia.


Kommentti /
Miksiköhän luin näin pian taas Tuija Lehtistä. Taisi olla joku nuortenkirjalukuhaaste, jonka vuoksi lainasin tämän kirjan jo aika kauan sitten. Nyt on uusinnat uusittu ja kirja piti joko palauttaa tai lukea heti.
Tästä kirjasta tykkäsin kyllä enemmän kuin siitä uudemmasta (Armon aika). Päähenkilö nuoruudessaan ja suoruudessaan on ihan sympaattinen ja aika uskottava. Kieli ja monet asiat nuorten elämästä kuulostivat hauskan tutuilta, onhan sitä itsekin vietetty nuoruutta 80-luvulla :).
Jotenkin kuitenkin taidan tykätä vähän toisentyyppisistä kirjoista nykyään enemmän. Lukuaika tuntuu niin arvokkaalta, että toivoisi joka kerta lukevansa tosi hyvän kirjan, kun kirjaan tarttuu..

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Montgomery, L.M.: Sininen linna

L. M. Montgomery: Sininen linna

The Blue Castle, 1926

Suom. A.J. Salonen

Karisto Oy, 2010

Luin ~ 4.4.2015

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Lehtinen, Tuija: Armon aika

Tuija Lehtinen: Armon aika

Otava, 2014

Luin ~ 30.3.2015



Kuvaus:
Mona Meri on asunut muusikkomiehensä kanssa ulkomailla. Kitkerän eron jälkeen hän palaa Suomeen ja aloittaa uuden vaiheen elämässään työskentelemällä enonsa apteekissa. Myös asunto löytyy enon hallitsemasta Kivitalosta. Valitettavasti samassa talossa majailee liuta kiusallisia sukulaisia, eikä apteekin asiakas- saati henkilökunta ole helpoimmasta päästä. Mona on päättänyt ottaa reilusti aikaa erosta toipumiseen, mutta kohtalo on toista mieltä.
Olipa raskasta luettavaa näin kevyeksi kirjaksi. Jotenkin en ollenkaan päässyt tarinaan kunnolla mukaan. Enkä edes tykännyt päähenkilöstä kuin hetkittäin. Ei oikein ollut uskottavakaan. Vaikka välillä tykkään lukea hyvinkin kevyttä ja hömppää, niin tämä ei nyt yhtään iskenyt. Tuija Lehtisellä on kyllä parempiakin kirjoja - vai luinko vain väärään aikaan? Taidan olla aika kranttu.
Tekstissä vilahtelevat laulunsäkeetkin vaan ärsyttivät, tuntuivat jotenkin päälleliimatuilta - tai tehokeinoksi niitä oli liikaa..

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Olsson, Linda: Kun mustarastas laulaa

Linda Olsson: Kun mustarastas laulaa

I skymningen sjunger koltrasten, 2014

Suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi

Gummerus, 2014

Luin ~ 22.3.2015



kuvaus:
Vahva kertomus kolmen yksinäisen keväästä ja kirjallisuuden voimasta.

Hiljaisuuteen eristäytynyt Elisabeth, antikvariaatistaan luopunut leskimies Otto ja nuori, herkkä sarjakuvapiirtäjä Elias asuvat samassa rapussa Etelä-Tukholmassa. He kaikki ovat ajautuneet elämässään merkityksettömyyden umpikujaan, mutta kevään edetessä valo tunkeutuu sisään.

Elias yrittää viedä hänelle erehdyksessä toimitetun paketin Elisabethille ja ihmettelee, kun uusi naapuri ei avaa ovea. Kirjojen kautta he kolme kuitenkin hiljalleen löytävät odottamattoman yhteyden, ensin toisiinsa ja lopulta myös itseensä. Heidän elämänkohtalonsa alkavat keriytyä auki ja solmiutua toisiinsa.

”Linda Olssonin teksti virtaa sivuilla kuin hiljainen, tyyni vesi. Romaanissaan Kun mustarastas laulaa hän kirjoittaa lempeästi siitä, kuinka synkinkin synkkyys ja tyhjyys voivat vastoin odotuksia olla hedelmällistä maaperää läheisyydelle ja ehkä jopa rakkaudelle.” – Norran

Kommentti: No tämän kirjan lopusta pidin enemmän kuin edellisen (Moyes: Kerro minulle jotain hyvää) ja myös enemmän kuin Linda Olssonin edellisen lukemani kirjan lopusta :). Tämä kirja olisi ehkä pitänyt lukea kerralla alusta loppuun, tunnelma olisi säilynyt paremmin. No, koska kerralla läpi lukeminen ei useinkaan onnistu, näillä tauoilla edettiin.
Kirjailija todella keskittyi pieneen henkilögalleriaansa, mikä teki lukemisesta helppoa. Toisaalta mua kyllä jossain vaiheessa vähän häiritsi se, etteikö muka taloyhtiössä asunut tai liikkunut ketään muuta!?
Tarina oli kaunis (no okei, vähän lällyhkö, mut ehkä nyt kaipasin sellaista) ja tosiaan loppu juuri oikeanlainen. Sopi erityisen hyvin näin kevään korvalla luettavaksi :D.
(edit. vähän lisäyksiä kommenttiini 28.3.2015)

Onpa hankala kirja arvioitavaksi. Käykö muillekin joskus niin, että lukiessa tykkää kirjasta, mutta jälkeenpäin siitä ei jää mitään muistijälkiä. Eikä tätä silti ihan kevyeksikään lukemiseksi voi sanoa..

torstai 19. maaliskuuta 2015

Moyes, Jojo: Kerro minulle jotain hyvää

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää

Me Before You, 2012

Suom. Heli Naski

Gummerus, 2015

Luin ~ 19.3.2015



kuvaus :
Louisa Clarken elämä englantilaisessa pikkukaupungissa on läpeensä turvallista ja tuttua. Kun hän aloittaa olosuhteiden pakosta ja vailla aiempaa kokemusta onnettomuudessa halvaantuneen Willin henkilökohtaisena avustajana, hän joutuu kyseenalaistamaan koko entisen elämänsä.

Willin elämä on onnettomuuden jälkeen ollut harmaata – tai pikemminkin mustaa. Ennen hän eli kuin viimeistä päivää, ja nyt hän istuu katkeroituneena pyörätuolissa. Loulla ja Willillä ei ensin näytä olevan mitään yhteistä: Will haluaisi elää elämäänsä tyystin eri tavalla mutta ei voi, Lou taas voisi puolestaan tehdä mitä vain mutta ei uskalla levittää siipiään. Will on katkera, ylimielinen ja oikukas, mutta Lou ei suostu kohtelemaan häntä silkkihansikkain, vaan ottaa tehtäväkseen palauttaa värit ja ilon Willin maailmaan. Kun he vihdoin todella näkevät toisensa ja ymmärtävät mitä eläminen oikeastaan on, on aika tehdä suuria valintoja.

Kerro minulle jotain hyvää on tässä päivässä tiukasti kiinni oleva, unohtumaton romaani. Sydäntäsärkevä ja epätavallinen rakkaustarina uppoaa suoraan lukijan sydämeen, taidolla, tunteella ja aitoudellaan. Sitä lukiessa ei säästy naurulta ja kyyneleiltä.


Mielipide. Kiva kirja, hyvin kerrottu, piti otteessaan. Tunnistin tässä toki välillä aika kevyttä kerrontaa ( vrt. kirjailijan tausta), mutta enimmäkseen kirja vaikutti ihan hyvältä.

Mutta. Petyin loppuratkaisuun. Se jotenkin ei tuntunut hyvältä. Tuntuu siltä, että mentiin helpoimman kautta ns. dramaattiseen loppuun. Jotenkin tuo loppuratkaisu vesitti koko tarinan, joka muuten oli hyvin kaunis - vaikkei nyt suorastaan ainutlaatuinen. Sääli, että näin kävi. :(

torstai 12. maaliskuuta 2015

Ikola, Kaisa: Betty ja myrskyn vuodet

Kaisa Ikola (nyk. Viitala): Betty ja myrskyn vuodet

ilm. blogikirjana 2014 täällä



Luin ~ 12.3.2015

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Ikola, Kaisa: Betty ja muutosten aika

Kaisa Ikola (nyk. Viitala): Betty ja muutosten aika

ilm. netissä 2014

kuva

Luettavana netissä täällä.

Luin ~ 9.3.2015

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Ikola, Kaisa: Betty oppii elämää

Kaisa Ikola (nyk. Viitala): Betty oppii elämää

Betty-tarinan 3. osaa voi lukea blogista täältä.

Tunnustan jääneeni pahasti (tai oikein hyvästi) koukkuun näihin Betty-tarinoihin. Onneksi kaksi seuraavaa osaa on olemassa, eikä tarvitse odottaa, kuten aikoinaan Bettyn ilmestyessä jakso kerrallaan :).

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Ikola, Kaisa: Betty maailmalla

Kaisa Ikola (Viitala): Betty maailmalla

2. osa

Kirja löytyy samannimisestä blogista.