Ross Campbell: Rakkaudesta murkkuun
How to Really Love Your Teenager, 1981
Suom. Tellervo Ihalainen
Karas-Sana Oy, 1982
Luin ~~ 6.2.2015
Pitkään ja hartaasti kahlattu kirja on nyt luettuna. Hienoja ajatuksia nuorten kanssa toimimisesta, kristillisellä arvopohjalla. Jonkin verran kyllä häiritsi tieto kirjan ilmestymisajankohdasta 1980-luvulla, jolloin siis itse olen ollut nuori. Nyt kun asioita tarkastelee teini-ikäisten vanhempana.
Kuitenkin kirjassa oli paljon ajattomia asioita ja yllättävänkin samanoloisia ajatuksia "nykymenosta".
Päällimmäisenä jäi mieleen ajatus siitä, että on tärkeää, että nuori tietää vanhempiensa rakastavan häntä. Eipä sitä aina niin kauhean helppo ole ilmaista. Arjessa tulee välillä paljon törmäyksiä, ärsyyntymistä, äkkipikaisuutta. Ikävää palautetta tulee helposti mieleen, mutta missä muodossa ja missä tilanteessa sen kertoisi, jotta siitä olisi ennemmin hyötyä kuin haittaa.
Erilaiset luonteet kun törmäilevät, olisi aina hyvä selvittää asiat kunnolla. Tuntuu itsestäänselvyydeltä, mutta on todellisuudessa vaikeampaa kuin voisi kuvitellakaan. Arjessa tilanteet tulevat ja menevät niin nopeasti.
Luulin aina, että jos periaatteena on selvittää kaikki ikävät asiat "ennen kuin aurinko laskee", ei voi kovin pahoja hankauksia tulla. Mutta esikoisen kanssa taisteleminen on osoittanut, että illalla viimeksi palaveeraaminen oikeastaan vain pahentaa joitain tilanteita. Aamullakaan ennen töihin- ja kouluunlähtöä ei viitsisi (eikä oikeasti kannata!) aloittaa asioiden selvittelyä. Seuraavana päivänä se jo tuntuu vanhojen kaivelulta. Ole siinä sitten. Huoh.
Kun jokainen lapsikin on sitten vielä yksilö. Mikä toisen kanssa tuntuu toimivan, ei toiselle käy ollenkaan. Toinen huoh.
Kirja herätti ajatuksia, hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti