tiistai 16. kesäkuuta 2015

Honkasalo, Laura: Perillä kello kuusi

Laura Honkasalo: Perillä kello kuusi

Otava, 2015

Luin ~ 16.6.2015



Kuvaus /
Kesä 1966 - maailma avautuu, rakkaus vapautuu. Kenenkään huomaamatta kahden helsinkiläisnaisen elämä muuttuu peruuttamattomasti.

Nelikymppinen Vuokko on viettänyt edustusrouvan elämää. Lasten aikuistuessa elämään hiipii tyhjyys. Kun hän kohtaa toistakymmentä vuotta nuoremman Martin, tyhjyydessä leimahtaa kipinä.

Aune on tehnyt itsensä korvaamattomaksi työpaikalla ja vaiennut tunteistaan. Ankara velvollisuudentunto on ollut papin tyttärelle itsestäänselvyys lapsuudesta asti. Kun Aune uskaltautuu muodikkaalle Kanarian-matkalle, elämään avautuu uusia näköaloja.

Kommentti /
Meni tovi, ennen kuin lämpenin kirjalle. Heti toisella sivulla oli mielestäni asiavirhe, josta en meinannut päästä yli. En ole koskaan kuullut Nurmijärven lasista, Nuutajärvestä kylläkin.
Kirjan alku lähti jotenkin hitaasti liikkeelle, harkitsin jopa lukemisen keskeyttämistä. Ehkäpä tarkkoja ajankuvausyksityiskohtia oli jotenkin liikaa, ne veivät huomion pois henkilöistä, vaikka toki auttoivat ajankuvassa ja henkilöidenkin esittelyä. Tuntui, että kerrottiin kauhean pitkään jostain yksittäisestä tilanteesta juonen kustannuksella. Kun sitten vielä hypättiin henkilöistä toisiin ja vielä ajassakin aika kauas, en ihan meinannut päästä juoneen mukaan.

Onneksi luin kuitenkin sitkeästi eteenpäin, koska olihan tämä mielenkiintoinen ja hieno kirja. Tykkäsin tosi paljon!!
Henkilöt todella heräsivät eloon (monessakin mielessä). Kun on itse 60-luvun lapsi, tämä toi mukavasti lapsuuden ajat mieleen asenteineen ja elämänmenoineen.
Oli tosi herkullista olla mukana etenkin Aunen elämänmuutoksessa sekä vanhan ja nuoren sukulaisen kohtaamisissa ja toisiinsa lähentymisessä. Vaikka kritiikki kohdistui erityisen paljon Aunen tiukkaan kristilliseen kasvatukseen, se oli kuitenkin taiten tehty eikä liian provosoivaa. Ja niin totta. (Olenhan vähän herkkä sille aiheelle :/ .)

Loppuratkaisu oli uskottava, joskin hieman surullinen, koska miesten osuus oli kyllä tällä kertaa kovin apea. Toki se oli varmaan tarkoituskin, kuvata aikakautta nimen omaan naisten ja naisasian näkökulmasta. Silti (haluamatta paljastaa juonta sen enempää) tuntui jännältä, että suurin muutos ja vapautus naisten elämässä liittyi kuitenkin ja jälleen miehiin...
Huomasin juuri, että olenpa lukenut nyt monta suomalaista naiskirjailijaa - ja hyviä!

P.s. Mulle ei selvinnyt, mihin kirjan nimi viittaa? Olenkohan lukenut vähän huolimattomasti..

Ei kommentteja: