tiistai 29. joulukuuta 2015

Lee, Hyeonseo: Seitsemän nimen tyttö

Hyeonseo Lee: Seitsemän nimen tyttö: pakoon Pohjois-Koreasta

The Girl with Seven Names: A North Korean Defector's Story, 2013

Suom. Jaana Iso-Markku

Otava, 2015

Luin ~ 29.12.2015



Kuvaus
Nuoren tytön uskomaton pakotarina ja koskettava kuvaus Pohjois-Korean todellisuudesta.
Hyeonseo Lee on 17-vuotias paremman perheen tytär, joka rakastaa kotimaataan. Vähitellen hän alkaa kuitenkin epäillä virallista totuutta. Miten on mahdollista, että maailman parhaassa maassa perheitä kuolee kadulla nälkään ja ihmisiä teloitetaan julkisesti? Luvattoman sukulaisvierailun päätteeksi hän ei palaakaan kauhujen maahan vaan jää laittomasti Kiinaan.

Tästä alkaa hurja selviytymistarina loikkarina Kiinassa ja Etelä-Koreassa. Lopulta tyttö onnistuu myös pelastamaan perheensä luokseen.


Kommentti

perjantai 25. joulukuuta 2015

Backman, Fredrik: Britt-Marie kävi täällä

Fredrik Backman: Britt-Marie kävi täällä




Kuvaus :
Naispuolinen mielensäpahoittaja valloittaa! Sydämeenkäypä kertomus vanhoista ja uusista rakkauksista sekä siitä, miten melkein kaiken saa puhtaaksi ruokasoodalla. Kuusikymppinen Britt-Marie on neljäkymmentä vuotta huolehtinut miehestään ja kodista. Kun hän ei enää voi sulkea silmiään siltä, että miehen paidat tuoksuvat työpäivän jälkeen hajuvedeltä, on aika kohdata hämmentävä ulkomaailma. Britt-Marie päätyy Borgiin, ankeaan syrjäkylään, jossa ei laman jäljiltä ole juuri muuta kuin jalkapallojoukkue ja pizzeria. Järjestystä rakastavalle Britt-Marielle Borg on vieras planeetta. Hän saa kuitenkin huomata tarvit­sevansa Borgia vähintään yhtä paljon kuin Borg tarvitsee häntä.

Kommentti /
Tarinasta tykkäsin, mutta lukukokemusta häiritsi kauhean tankkaava teksti. Mietin, oliko kirja oikeasti kirjoitettu niin alleviivaavasti, vai oliko suomennos hieman epäonnistunut. Koska olen lukenut Backmanin edellisen "mielensäpahoittajakirjan", jotenkin katse kääntyy käännöksen suuntaan. Oli jotenkin lähes masentavaa lukea tekstiä, jossa Britt-Marien tiettyjä maneereja ja ajatusmalleja alleviivattiin ties monettako kertaa. Lukijan oma oivaltamisen ilo jätettiin nyt huomiotta. Harmi, koska muuten tykkäsin tosiaan tarinasta (ja Britt-Mariesta).

maanantai 14. joulukuuta 2015

Pääskynen, Markku: Sielut

Markku Pääskynen: Sielut

Tammi, 2015

Luin ~ 14.12.2015



Kuvaus:
Kertomus siitä mitä perheessä tapahtuu, kun lapsi katoaa.

Eräänä aamuna Maija ei ilmesty kouluun. Kesä tekee tuloaan Saimaan rannalla sijaitsevaan pikkukaupunkiin, kaukaa idästä levinnyt säteily saa voikukat hehkumaan tavallista keltaisempina ja Vitostietä lähestyy auto kintereillään poliiseja ja toimittajia.

Äiti Aino jää kotiin päivystämään puhelinta ja isä Kristian kiertää ympäri kaupunkia etsimässä Maijaa. Naapurustossa asuvat Taito ja Ilari kulkevat pitkin metsiä, hyppivät uimaan hyiseen veteen ja yrittävät hekin löytää Maijan. Päivä kallistuu iltaan, ja etsintöihin osallistuu yhä suurempi joukko ihmisiä. Mutta Maijasta tiedetään vain se, että hänet on nähty menevän aamulla metsään.


Kommentti

Olipahan raskas kirja luettavaksi. Melkein luovutin.

torstai 3. joulukuuta 2015

Hotakainen, Kari: Henkireikä

Kari Hotakainen: Henkireikä

Siltala, 2015

Luin ~ 2.12.2015


Kuvaus
Henkireikä on romaani rakkauden ja vihan töistä. Se on järkyttävän hauska ja kipeän traaginen romaani rikoksen anatomiasta, siitä mitä emme kenties tee, mutta jota suunnittelemme.

Rikosylikomisario liittyy sekakuoroon ja toivoo, että uusi harrastus vie ajatukset pois työasioista. Toisin käy. Sillä samassa kuorossa laulavat myös Suntio ja Parturikampaaja, joita riivaavat taloudellinen ahdinko ja rakkauden hiipuminen, ja joita siksi yhdistää synkkien salaisuuksien vyyhti.

Rikosylikomisario löytää tahtomattaan heidän kanssaan yhteisen sävelen, mutta se kulkee nuotin vieressä. Seurauksena on pyörre, joka vie järjen ja antaa tilalle tulen. Kuoro humisee, henki pihisee. Mitä tekee se, joka ei ole koskaan mitään tehnyt? Mistä muistetaan se, joka on aina itsensä unohtanut? Mitä tapahtuu kun ylittää rajan? Ja millaisiin vaatteisiin vainajat puetaan? Hypnoottinen ja kiihkeä romaani asettaa kysymyksiä, joihin ei ole vastausta ja vastaa kysymyksiin, joita ei yleensä kysytä.
Kari Hotakainen virittää lyyrisen proosansa ennennäkemättömille kierroksille, mutta vauhdissakin lause palvelee maailmaa, jota se kuvaa ja luo. Tämä kirja on kirjoitettu tilassa.


Kommentti
Hotakaisen veijarityyli ei iske muhun ihan täysillä. Tykkään kyllä, mutta en näe mitään suurta kirjallisuutta. Kuoron kuvaus vähäsen ontui, sekin vähän ehkä latisti lukukokemusta. Kuoromaailma aiheena sai kyllä ennakkoon suuret sympatiat, eli en ollut mielestäni mitenkään ennakkoluuloinen.
Sanailu oli hauskaa kyllä, sellaista kivaa pikkuoveluutta, josta tykkään. Pari yllätystäkin sinne loppuun oli varattuna, mutta ehkä mä luin kirjan liian pieninä paloina, joten nekään ei sitten kauheasti täräyttäneet.
Kiva kirja, mutta ei jääne mulle mieleen suurena lukukokemuksena.