maanantai 23. lokakuuta 2017

Pylväs, Ritva-Elina: Alisa - Väylän tytär

Ritva-Elina Pylväs: Alisa - Väylän tytär

Väylä, 2016

Luin ~ 23.10.2017



Kuvaus:

Kolarilaissyntyisen Ritva-Elina Pylvään Alisa Väylän tytär on väkevä kertomus aikansa itsellisen naisen Anna-Liisa Stoltin kamppailusta lapsineen 1800-luvun Tornionlaaksossa, jonka riikinraja on juuri halkaissut kahtia.
Alatorniolla kasvanut Alisa asettuu lopulta torpan uudisasukkaaksi Kolarin Kelloniemeen. Traagisten vaiheiden jälkeen Alisan elämä seestyy ja seuraavasta sukupolvesta jatkuu kolarilainen suku.

perjantai 20. lokakuuta 2017

Fredriksson, Marianne: Anna, Hanna ja Johanna

Marianne Fredriksson: Anna, Hanna ja Johanna

Anna, Hannaoch Johanna, 1994

Otava, 1998

Suom. Laura Jänisniemi

Luin ~ 20.10.2017



Kuvaus:

lauantai 14. lokakuuta 2017

Konar, Affinity: Elävien kirja

Affinity Konar: Elävien kirja

Mischling, 2016

Suom. Hanna Tarkka

WSOY, 2017

Luin ~ 14.10.2017



Kuvaus:
Kun 12-vuotiaat kaksossiskot Pearl ja Stasha saapuvat Auschwitziin, he tekevät sopimuksen. Pearlin tehtävä on muistaa menneisyys, Stasha keskittyy tulevaisuuteen.

Tytöt ovat leirillä erityisasemassa. Identtisistä kaksosista kiinnostunut tohtori Mengele varmistaa heidän henkiinjäämisensä, mutta alistaa heidät epäinhimillisiin kokeisiin, tavoitteenaan murtaa kaksosten välinen lojaalius.
Eräänä päivänä Pearl katoaa. Kun venäläiset vapauttavat leirin pari kuukautta myöhemmin, Stasha lähtee epätoivoiselle matkalle sodan raunioittaman maan halki. Hän on päättänyt löytää siskonsa ja kostaa Mengelelle.

Matkan päätepisteessä häntä odottaa arvaamaton tulevaisuus sekä menneisyys, jonka hän luuli jo kadottaneensa.


Kommentti:
Olipa vaikea kirja. Aluksi ajattelin, etten halua lukea koko kirjaa, koska keskitysleirikirjoissa on tietenkin aina paljon raakuutta ja kärsimystä. Mutta tämä kirja ei ollut vaikea sen takia.
Olen jotenkin hämmentynyt, kun en tiedä, oliko kirja aika huono - vai enkä vain ymmärtänyt sen hienoutta.
Tämä kirja ei millään saanut minua mukaansa. Lukeminen oli väsyttävää, kun kahlasin sivu sivulta eteenpäin, odottaen kai, että se alkaisi jossain kohdassa, edes lopussa jotenkin muotoutua tarinaksi.
Mutta loppu oli yhtä hämmentävän epäkoskettava, kai myös epäuskottava. En saanut tästä oikeastaan mitään muuta kuin hämmentyneen olon.

torstai 5. lokakuuta 2017

Utrio, Kaari: Hupsu rakkaus

Kaari Utrio: Hupsu rakkaus

Amanita, 2017

Luin ~ 5.10.2017



Kuvaus:
Kylmänä maaliskuun päivänä vuonna 1832 nuori merikapteenin leski Hedda Becke saapuu raskaan matkan jälkeen Helsinkiin. Tarkoitus on asettua serkku Nora Wernerin seuraneidiksi varakkaan sedän perheeseen. Jännittävää kaupunkielämää, säkenöiviä seurapiirejä. Niistä vaatimaton kotiopettajatar voi vain unelmoida.
Mutta perillä odottaa katastrofi. Sen yksi syy on jykevä tykistön kapteeni, kovaluontoinen mies ja ankara velkoja Harry Lindmarck. Velat muuttuvat saataviksi, kun Kaukasian sodan veteraani kohtaa elämänsä hurmaavimman naisen. Herrasmies ei jätä kaunotarta pulaan.
Alkaa arvaamaton matka Kymenlaakson kartanoihin. Koskien ja sahojen pauhussa paljastuvat vanhat synnit ja syttyvät uudet rakkaudet. Hedda Becken neuvokkuutta tarvitaan. Vielä kovemmalla koetuksella on leskirouvan syvästi rakastunut sydän.
Kaari Utrion epookkiromaanissa lukija saa nauttia romantiikasta ja huumorista suuriruhtinaan Suomessa, joka Utrion luotettuun tapaan on taidolla ja lämmöllä kuvattu.


Kommentti:
Yksi pisimmistä "lukusuhteista" minulla on Kaari Utrion kirjojen kanssa. Kaukaisilta ajoilta tulee mieleen vaikkapa Aatelisneito, porvaristyttö. Se ei ehkä ollut ihka ensimmäinen, mutta lähes ensimmäisiä lukemiani Kaari Utrion kirjoja kuitenkin.
Voi, monta tarinaa, monta historiaan sijoittuvaa seikkailua on koettu sen jälkeen.

Kaikkein vaikuttavin on ollut Vaskilintu ja sen jatko-osat (Tuulihaukka ja Yksisarvinen, muistaakseni).
Näistä olen täälläkin raportoinut, ja sen kirjan (ne kirjat) ja lukukokemuksen muistan vieläkin. Osasyynsä ehkä siinäkin, että luimme kirjaa miehen kanssa yhdessä eli hän luki kirjaa minulle ääneen. Vaskilinnusta tulee mieleen kesä, loma, Ahvenanmaa, matka Uppsalaan, Pyhä Olavi jne. Minulla on Kalevalan Vaskilintu-korukin muistona tuosta ajasta!

Osa Kaari Utrion kirjoista on enemmän historiaa, osa enemmän vihdettä. Tämä kirja kuuluu varmaan jälkimmäisiin. En tiedä, johtuiko elämäntilanteesta, eli varsin nopeista käänteistä omalla työrintamalla, mutta lukukokemus jäi hieman etäiseksi. Henkilöitä oli aika paljon ja mulla oli vaikeuksia muistaa, keitä he kaikki oikein olivatkaan.
Samasta syystä kirjan henkilöt jäivät myös hieman vieraiksi, suurta tunnesidettä ei oikein kehenkään syntynyt, vaikka toki sympatiat leski Hedda Becken puolella olivatkin :).
Parissa kohdassa tuntui, että juonta oli vähän oikaistu, mutta toisaalta loppuun oli saatu kyllä mukavasti vähän lisää kiemuroita. Joku pieni yksityiskohta, kuten morsiamen suuteleminen vihkimisen jälkeen, jäi myös hämmentämään. Tämä tapa lienee tullut ameriikoista aika vastikään, vai luulenko vain :).

Tykkäsin, oli oikein kiva palata tutun kirjailijan tekstille - mutta ei tämä kirja suurimmaksi suosikikseni nouse. No, se nyt ei kovin helppoa olisikaan, siellä on juuri nuo Vaskilinnut ja monta muutakin Kaari Utrion kirjaa.
Surullinen uutinen oli Utrion puolison Kai Linnilän kuolema todella pian tämän kirjan julkaisemisen jälkeen. Osanottoni.